tiistai 22. heinäkuuta 2014

Testissä varret LG Bridleen

Eilen Miina tuli mukaan tallille kuvaamaan ja nostelemaan meille esteitä ja toi samalla meille LG Bridlen "kankiosat" testattaviksi. Noita kankiosia en ole nähnyt missään Suomessa myytävänä, mutta niitä löytyy saksalaisesta Monika Lehmenkühlerin verkkokaupasta. Tästä linkistä voitte käydä katsomassa millainen tuote on kyseessä. Lyhyenä suomenkielisenä selvennyksenä sen verran, että noiden varsien avulla LG Bridlestä saa kätevästi muunnettua enemmän hackamoren tyylisen. Futura toimi näiden varsien kanssa kuitenkin paljon paremmin kuin hackamorella. Meillä on tosiaan pidemmän aikaa ollut etsinnässä hyvä jarru esteille. Tähän mennessä mikään vaihtoehto ei ole toiminut erityisen hyvin. Totesin juuri keväällä, että on aivan se ja sama mitä Futuralla on suussa tai päässä - innostuessaan se ei kuuntele pidätteitä ja paahtaa reikäpäänä menemään. Nyt taisi kuitenkin löytyä tähän mennessä paras vaihtoehto.



Varret kiinnitetään LG Bridleen pienillä ruuveilla. Luultavasti tulen jatkossa käyttämään varsia myös sileällä, koska en tosiaankaan jaksa ruveta jatkuvasti irrottelemaan osia, kun pienet ruuvit häviävät kuitenkin aika helposti. Futura oli kankiosien kanssa todella miellyttävä ratsastaa ja kevyt kädelle, mutta ei kuitenkaan alkanut rullaamaan. Futura tuntui tyytyväiseltä ja rennolta. Vaikutti siltä, että ohjasavut menivät tarkasti ajallaan perille. Pystyin jopa pari kertaa melko hyvin lyhentämään laukkaa, mikä on luonnollisestikin entisen ravurin kanssa usein hankalaa.


Vaikka olimme jo ennen aamu-yhdeksää liikenteessä, ilma oli todella kuuma ja siksi hyppäsimme vain vähän aikaa ja aika kevyen treenin. Esteitä ei pahemmin nosteltu, lopussa noin metriin. Kuviakaan ei tullut paljon, kun hyppyjäkään ei hirveästi kertynyt. Futura tuntui aluksi vähän vetelältä, mutta innostui päästessään hyppäämisen makuun ja välillä laukannostoissa röhki ja pomppi innoissaan! :D Se pysyi kuitenkin koko ajan hyvin hanskassa ja malttoi edetä haluamaani tempoa. Jopa loppuraveissa Futura malttoi venyttää eteen alas, eikä pyrkinyt jatkuvasti laukalle, kuten se yleensä hyppäämisen jälkeen yrittää tehdä.


Kuvia katsellessa huvitti, kun Futura näyttää tuossa alemmassa kuvassa ihan hervottomalta möhköltä, melkeinpä lihavalta! Ihana kuitenkin nähdä, kuinka se on pyöristynyt. Hehkutan tätä nykyään tosi usein täällä blogissa ja muutenkin, mutta en voi sanoin kuvailla, kuinka paljon minulle merkitsee se, että Futura on taas terve ja voi hyvin. On ollut niin sydäntäraastavaa nähdä Futura jo kahdesti suorastaan riutuneen näköisenä ja yrittää miettiä päänsä puhki ruokintajuttujen suhteen, kantaa sen eteen kottikärryittäin heinää ja stressata siitä onko sillä kenties mahahaava tai jotain muuta vakavampaa ongelmaa terveyden kanssa. Nyt voin vihdoin huokaista helpotuksesta!


Kiitos kuvista Miina!
Noiden lisäosien kanssa päädyin siihen lopputulokseen, että ostan ne itselleni, kun Miinalle ne olivat sopivasti tarpeettomat. Kävi ihan mahtava tuuri ja nyt meillä on siis jälleen uusi ja kätevä varuste, joka tuntuu käytössä ainakin omasta mielestäni vakaammalta ja hevosystävällisemmältä kuin normaali hackamore ja on tehokkaampi kuin pelkkä LG Bridle.

Moni on kysellyt, käytänkö Futuralla enää ollenkaan kuolaimia, joten tämä postaus on oivallinen tilaisuus valottaa myös tätä asiaa hieman enemmän, vaikka olenkin tästä jo aiemmin jotain kirjoittanutkin. Ostin Futuralle LG Bridlen viime vuoden syyskuussa ja siitä lähtien olen ratsastanut Futuralla pelkästään ilman kuolaimia. Viime kesänä kävin paljon tunneilla, sekä ratsastusleirillä ja valmentajilta tuli sellaista kommenttia, että seuraava askel minun ja Futuran kehittymisessä ratsukkona olisi saada tasainen tuntuma kuntoon. Futura ei ole ikinä hyväksynyt tasaista tuntumaa, vaan on rentoutunut ainoastaan kun edes toinen ohja on vähän löysempänä. Haluttomuus tasaiseen ohjastuntumaan johtuu luultavasti siitä, että Futuran suu on päästetty raviaikoina tosi huonoon kuntoon (raspattu liian harvoin) ja koska Futuralla tulee hammaspiikkejä aina enemmän toiselle puolelle, se on oppinut välttelemään tuntumaa ja puremaan kiinni siihen ohjaan, jonka puolella on vähemmän hammaspiikkejä. 

Halusin kehittyä ja otin projektiksi opettaa Futuran kulkemaan tasaisella kuolaintuntumalla. Siitä seurasi kuitenkin vain tappelua, pahaa mieltä ja hermostumista niin ratsastajan, kuin hevosenkin osalta. Lisää vettä myllyyn löivät kommentit sahaamisesta. Ratsastus ei tuntunut enää mukavalta, vaan pelkältä suorittamiselta ja ongelma tuntuman kanssa ylitsepääsemättömältä. Silloin päätin, että kokeilen kunnon kuolaimettomia. Avauduin blogissa ongelmistamme ja halustani kokeilla kuolaimettomia. Miina otti minuun yhteyttä ja tarjosi ystävällisesti kokeiltavaksi LG Bridleä. 

Olen ikuisesti kiitollinen, kun (silloin) tuntematon ihminen uskalsi antaa minulle omat LG Bridlensä kokeiltavaksi. Jo ensimmäisen kokeilukerran jälkeen huomasin, että Futura liikkui LG Bridlen kanssa rohkeammin, rennommin ja tasaisemmin kuin kuolaimet suussa. Koska olin jo aiemmin ratsastanut Futuralla riimulla ja muilla kuolaimettomilla, apuja ei tarvinnut LG Bridlen kanssa erikseen opettaa. Kuolaimettomiin vaihtaminen vaati hieman totuttelua, eikä se ollut mikään oikotie onneen. Kuitenkin ero Futuran liikkumisessa oli niin merkittävä, että jatkoin kuolaimettomilla ratsastusta ja nopeasti minulle tuli sellainen olo, etten halua enää käyttää Futuralla kuolaimia. 

En nykyään aina edes muista, että ratsastan kuolaimettomilla, enkä ajattele kuolaimettomuutta minään isona juttuna. Futura toimii loistavasti LG Bridlellä, joten en näe syytä enää käyttää sillä kuolaimia. Uskon, että Futura on kuolaimettomilla tyytyväisempi. Harrastaminen on ollut viimeisen vajaan vuoden ajan mukavaa ja rentoa, eikä minulla ole enää paineita tasaisesta tuntumasta tai siitä luuleeko joku minun sahaavan. Välillä aiheesta on tullut jotain kommentteja, mutta suurin osa ihmisistä varmaan ymmärtää, että kun hevonen toimii ilman kuolaimia, sitä tuskin on aiemminkaan yritetty saada sahaamalla liikkumaan kaula kaarella. Jos hevosta olisi aiemmin kuolaimen kanssa ratsastettu pelkästään kädellä, se ei luultavasti ymmärtäisi kuolaimettomilla ratsastaessa apuja ollenkaan. 

Kuolaimettomuuden myötä Futura on alkanut liikkua ryhdikkäämmin ja toimia paremmin istunnalla. Vaikka suussa ei olekaan mitään, Futuran suu vaahtoaa myös kuolaimettomilla ratsastaessa aina kun se liikkuu rentona ja oikein päin. LG Bridlen kanssa ohjastuntuma tuntuu mielestäni käteen suunnilleen samalta kuin kuolaintenkin kanssa - sillä erolla, ettei toisessa päässä koko ajan mukelleta ja vastustella. Jos joku haluaa lukea vielä lisää LG Bridlestä, aiemmin kirjoittamani esittelypostaus löytyy täältä!

Kuvassa LG Bridle käytössä ilman varsia. ©Riikka Jäntti

sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Sumuinen aamu

Nykyään minulle käy yhä useammin ja useammin niin, että monta postausta roikkuu mielessä, enkä ehdi toteuttaa kaikkia silloin kuin ne ovat ajankohtaisia. On niin paljon kaikkea muutakin hommaa koko ajan ja jotenkin suhtautumiseni blogiin, bloggaamiseen ja ylipäätänsä netin käyttöön on muuttunut aika paljon. Ennen bloggaaminen oli minulle keino paeta tylsyyttä ja yksinäisyyttä kotona. Se paikkasi jotain elämässäni olevia aukkoja ja ehkä siksi olen joskus suhtautunut bloggaamiseen, kommentteihin ja ylipäätään nettijulkisuuteen ja kritiikkiin ehkä turhankin paljon tunteella. Enää nämä asiat eivät herätä minussa samanlaisia tunteita. Ennen ajattelin lähes kaikki asiat blogin kautta. Blogi määritteli elämääni ja olemistani ehkä liikaa. 

Pidän edelleen bloggaamista mukavana harrastuksena, mutta minun on myönnettävä ihan rehellisesti, etten nykyisin aina edes muista, että kirjoitan blogia. En ole enää nähnyt blogini eteen kovin paljon vaivaa, käyn tarkistamassa kommentteja harvemmin kuin ennen ja keskityn paljon enemmän muihin asioihin kuin bloggaamiseen. En myöskään ole pitkään aikaan ollut muiden bloggaajien kanssa tekemisissä. Mielessä on jopa välillä käynyt ajatuksia siitä, kannattaako minun enää kirjoittaa blogia. En kuitenkaan ole vielä harkinnut lopettamista, koska bloggaaminen on kuitenkin vuosien varrella antanut minulle niin paljon ja kirjoittaminen tuntuu kivalta edelleen. Suhtautumiseni blogiin on vain muuttunut. Ehkä se on ihan normaalia - onhan tällä blogilla kuitenkin ikää jo 4 vuotta ja monenlaisia muutoksia on sinä aikana tapahtunut minun ja Futuran elämässä. Tämä on vain tällaista pohdintaa, eikä kenenkään kannata nyt kuvitella, että olisin oikeasti lopettamassa bloggaamista.

Viime viikolla meillä oli todella hauska aamu tallilla Ninan ja Millan kanssa. Menin tallille suoraan yövuorosta ja pitkästä aikaa pääsin ratsastamaan yhdessä kaverin kanssa. Nyt olen käynyt paljon tallilla ihan vain yksin, joten tuntui tosi kivalta päästä kaverin kanssa samaan aikaan kentälle. Sumuinen aamu oli myös täydellinen kuvaamista varten ja Milla sai otettua meistä mielestäni tosi kivoja kuvia.





Futura liikkui todella kivasti, joten vähän näin jälkikäteen harmittaa, etten tajunnut pyytää Millaa kuvaamaan yhtään videota. Nämä kuvat ovat kuitenkin mielestäni ihanan taianomaisia etenkin hieman muokattuina. Olen huomannut, että nämä aikaiset aamuratsastukset tarjoavat joskus tosi mukavia elämyksiä, kun joka puolella on rauhallista ja kaunista. Aikaisissa aamuissa on ihan oma tunnelmansa.





Huomaa kyllä, että on tullut paljon ratsastettua, koska kahdet ratsastushousuistani ovat kuluneet perseestä puhki ja saappaissakin on ammottava reikä vetoketjun vieressä. Piti laittaa uudet housut ja saappaat tilaukseen. En tykkää vaatteiden ostelusta mitenkään erityisemmin ja yritän aina vitkutella asian kanssa viime tippaan. Kuvissa nuo nykyiset saappaat ja housut näyttävät ihan edustavilta, mutta totuus on todellakin toinen! :D



Nyt lähden iltaratsastukselle, sitten yövuoroon ja huomenna aamulla olisi tarkoitus kokeilla kankiosia LG Bridleen, kun saan tutulta sellaiset lainaan. Hyvää viikon alkua kaikille ♥

torstai 17. heinäkuuta 2014

Tuloksia rentouden avulla

Minulle avautui toukokuussa mahdollisuus aloittaa mielenkiintoinen yhteistyöprojekti, jollaista en ole missään blogissa aiemmin nähnyt. Rentovirta on Hanne Nikkisen perustama yritys, joka tarjoaa fyysistä ja psyykkistä hyvinvointia edistäviä palveluita hieronnasta rentoutuksiin, sekä uutuutena kommunikointivalmennusta hevosenomistajille. Kommuninkointivalmennus sopii erityisesti niille, joilla on jokin ongelma hevosensa kanssa tai esimerkiksi jotain ratsastukseen tai hevosenkäsittelyyn liittyviä pelkoja. 

Itse koen hevosten kanssa toimimisen aina rentouttavana ja rauhoittavana, eikä minulla ole minkäänlaisia pelkoja tai toistuvia ongelmia Futuran kanssa. Toukokuun alussa olin kuitenkin melko stressaantunut muista asioista. Elämäntilanteeni oli aika sekava, sillä olin eronnut noin kuukautta aiemmin ja koko elämä piti laittaa sen myötä vähän uusiksi. Olin hermostunut ja levoton, vaikka jollain tapaa olin jopa innoissani elämänmuutoksesta. Levottomuuteni ilmeni usein ratsastaessa siten, etten jaksanut tehdä asioita loppuun saakka ja joskus teki vain mieli jättää ratsastamatta, kun tuntui siltä, etten saanut omaa mieltäni tarpeeksi hyvin tasapainoon. Nukuin myös pitkään todella huonosti, vain noin neljän tunnin yöunia. Minun oli vaikea saada unta ja olin jatkuvassa jännitystilassa. Kiinnostuin siis yhteistyöstä lähinnä sen takia, että halusin oppia hallitsemaan omaa mieltäni paremmin ja oppia rentoutumaan ja rauhoittumaan, sekä nukkumaan paremmin.

Laitumella rentoutumassa
Aloitimme sisäisen hyvinvoinnin ohjauksen Hannen kotona Espoossa olevissa toimitiloissa. Kävin siellä kolme kertaa ja haimme regression avulla ratkaisuja ja voimavaroja elämäntilanteeseeni. Regressiossa mennään kohtaamaan omassa alitajunnassa hyvinvoinnin tiellä olevia esteitä rentoutuneessa tilassa. Ensin Hanne kartoitti tilannettani hieman haastattelemalla minua ja joka kerta kävimme ensin läpi mitä minulle kuuluu ja onko jokin muuttunut. Hannen kanssa oli heti helppo aloittaa yhteistyö ja regressiot, sillä hän osoittautui todella lämminhenkiseksi ja luotettavaksi ihmiseksi, jonka kanssa oli heti luontevaa keskustella asioista. Regressioissa käsitellään asioita juuri sellaisella tasolla, kuin asiakas niitä itse haluaa työstää. 



Netissä regressiohoidoista löytyy monenlaista tietoa ja jotkut haluavat niiden avulla jopa päästä käsiksi aikaisempiin elämiinsä ja muuhun yliluonnolliseen. Itse en sellaisiin asioihin usko, mutta olen kuitenkin yleensä avoin kaikelle uudelle, joten menin ensimmäisellä kerralla regressioon avoimin mielin. Mielestäni regressiossa ei ollut mitään erikoisen ihmeellistä tai yliluonnollista. Aluksi minun oli vaikea rentoutua ja usein päähäni tuli niin hulluja ja erikoisia mielikuvia, että aloin vain nauraa kesken kaiken. En kokenut, että mielikuvani olisivat välttämättä mitenkään liittyneet elämäntilanteeseeni tai kuvastaneet tiettyjä asioita. Regression aikana Hanne kyseli yleensä jonkin verran kysymyksiä, joihin vastailin, mutta aina jossain vaiheessa rentoutuessani paremmin, en välttämättä enää edes kuullut kysymyksiä ja lähes nukahdin. Regression jälkeen olo oli aina miellyttävä ja rentoutunut. 

Joidenkin ohjattujen mielikuvaharjoitusten avulla onnistuin kuitenkin päästämään paremmin irti menneistä asioista ja keskittymään paremmin itseeni ja nykyhetkeen - siihen, mikä on oikeasti juuri nyt merkityksellistä. Elämäntilanteeni kehittyi koko ajan ja sain mielenrauhan ja tasapainon takaisin. En anna kaikkea kunniaa siitä sisäisen hyvinvoinnin ohjaukselle, mutta ainakin sillä oli positiivisia vaikutuksia nukkumisvaikeuksiini ja se antoi hyvän alkusysäyksen uuteen aikakauteen elämässäni. Ehkä tässä vaiheessa voin myös paljastaa, että olen jo jonkin aikaa ollut uudessa parisuhteessa ja olen tällä hetkellä erittäin onnellinen kaikin puolin. Elämäni on siis muuttunut todella paljon lyhyessä ajassa ja vaikka minä itse olen sen muutoksen saanut aikaan, tällainen tuki ei ollut näiden asioiden käsittelyssä ollenkaan pahitteeksi.

Muutaman regressio-ohjauksen jälkeen siirryimme tallille työskentelemään Futuran kanssa. Ensimmäisellä kerralla teimme harjoituksia ainoastaan laitumella. Istuimme maahan jonkin matkan päähän laumasta, laitoin silmät kiinni ja Hanne ohjasi minua ihan samalla tavalla kuin sisätiloissakin. Ulkona minun oli huomattavasti vaikeampi rentoutua, enkä päässyt yhtä syvään ja rentoon tilaan kuin sisätiloissa harjoitellessamme. Rentoutuksen aikana teimme harjoituksia, joissa hevosta pyrittiin kutsumaan luokse tai lähtemään kauemmas. Ensimmäisellä harjoituskerralla laitumella oli mielestäni todella vaikuttavaa, kun hetken odottelun jälkeen tunsin Futuran lähestyvän minua. Minulla oli silmät kiinni, mutta kuulin sen tulevan kohti ja ojensin kättäni. Lopulta tunsin pehmeän puhalluksen ja turvan kädelläni. Kun avasin silmäni, Futura oli siinä edessäni, mutta koko muu lauma oli vaeltanut kauemmas ja jättänyt meidät rauhaan. Futura tulee usein muutenkin minua vastaan laitumella, mutta tällä kertaa vaikuttavaa oli nimenomaan se, että ainoastaan Futura jäi luokseni ja muut hevoset menivät selkeästi kauemmas.

Hanne ja Futura
Hanne kävi kanssani tallilla vielä kaksi kertaa ja kahdella viimeisellä kerralla työskentelimme Futuran kanssa kentällä. Kommunikointivalmennuksessa hevosen kanssa työskennellään aina siten, että se on vapaana. Tärkeää on keskittyminen, läsnäolo ja se, että osaa tunnistaa millaista energiaa hevosesta juuri tietyllä hetkellä virtaa, osaa reagoida siihen oikein ja pysyä itse rentona. Välillä se ennakkoluuloton tulkinta oli vaikeaa oman hevosen kanssa, koska tiedän jo niin hyvin ennestäänkin, miten Futura mihinkin asioihin reagoi. Futura oli jokaisella kerralla erilaisella tuulella. Ensimmäisellä kerralla laitumella työskennellessämme se oli rento ja utelias, toisella kerralla kentällä erittäin energinen ja innokas ja viimeisellä kerralla äärettömän rento, unelias ja omissa maailmoissaan. Tämän postauksen kaikki kuvat on otettu viimeisellä ohjauskerralla.

Hannen mielestä vaikutti siltä, että minulla on Futuran kanssa hyvä ja luottamuksellinen suhde. Futura hakee minusta turvaa ja on kanssani rento, samoin minä Futuran kanssa. Vaikka olemme molemmat usein kärsimättömiä, yhdessä pysymme suurimmaksi osaksi rentoina ja rauhallisina. Siksi tämä valmennus ei hevosenkäsittelyn osalta tarjonnut minulle mitään erityistä. Uskon kuitenkin, että esimerkiksi aralle ihmiselle tai ongelmakäytöksisen hevosen kanssa kamppailevalle tällainen ohjaus voisi olla erittäin tehokasta. Itse olen kuitenkin aina kiinnostunut kehittämään suhdettani Futuran kanssa, joten tällaiset kokemukset antavat paljon ajateltavaa ja ovat mielenkiintoisia, vaikkei meillä varsinaisia ongelmia olekaan. 




Jos kiinnostuit hevosenomistajan kommunikointivalmennuksesta tai Hannen muista palveluista, kannattaa käydä tutustumassa Rentovirran kotisivuihin täällä.