lauantai 20. syyskuuta 2014

Sänkkärihirmut vauhdissa jälleen

Näköjään olen nyt aika tiukasti jumiutunut tällaiseen tahtiin, että postaan blogiin kerran viikossa. Melko iso muutos, kun miettii että kirjoitin ennen oikeasti lähes joka päivä. Ehkä täytyy paljastaa, että syy piilee uudessa parisuhteessani. Ennen minulla oli aikaa kirjoittaa blogia, koska kotona minulla ei ollut sellaista ihmistä, jota seurani olisi kiinnostanut. Olen nyt seurustellut muutaman kuukauden ja elämä on ihan erilaista kuin ennen. Tietysti myös koulujutut ja käännöstyöt vievät oman aikansa, mutta parisuhde on varmasti suurin syy siihen, että blogi on jäänyt vähemmälle huomiolle.

Olisiko teillä lukijoilla jotain parannusehdotuksia? Millaiset postaukset teitä yleensäkään kiinnostavat? Monesti kun kirjoitan kuvien kera miten jokin ratsastuskerta on sujunut, kommentteja tulee mielestäni melko vähän. Mielipidepostauksiin niitä on tullut enemmän. On vaikea pitää blogi mielenkiintoisena vuodesta toiseen, kun tässä neljän vuoden blogiuran aikana on sen verran monenlaista postausta tullut jo tehtyä ja tuntuu, että hyvät ideat on jo tullut käytettyä. Lukijamäärä ei ole koskaan ollut minulle mikään bloggaamisen mittari, enkä kovin usein edes seuraa onko blogiini tullut lisää lukijoita tai onko niitä hävinnyt. Aktiivisuus sen sijaan merkkaa minulle enemmän ja olen aina pitänyt bloggaamisesta juuri siksi, että blogin kautta on mukava olla vuorovaikutuksessa teidän lukijoiden kanssa.


Nyt toivoisinkin tähän postaukseen teiltä hieman aktiivisuutta - risuja ja ruusuja, sekä kehitysehdotuksia. Entiseen postaustahtiin en enää usko voivani palata, mutta olisi mukava kirjoittaa laadukkaita postauksia lukijoita kiinnostavista aiheista, vaikka tahti olisikin vähän harvempi. Tietysti aiheiden täytyy olla myös minulle itselleni inspiroivia ja kiinnostavia toteuttaa, sillä jos bloggaaminen ei pysy miellyttävänä ja inspiroivana, sitä vain yksinkertaisesti lakkaa tekemästä.


Futuralla on käynyt nyt 1-3 kertaa viikossa vuokraaja. Oikeastaan vuokraajia on kaksi, joista toinen käy 1-2 kertaa viikossa ja toinen pari kertaa kuussa kerran viikossa. Molemmat tytöt ovat minulle entuudestaan edes jonkin verran tuttuja, joten Futura on ollut helppo luottaa heidän ratsastettavakseen. On ollut kiva huomata, miten paljon tytöt ovat tykänneet Futurasta ja oppineet ratsastamaan sitä. Kokeilukerratkin sujuivat jo hyvin, mutta lähes joka kerta vuokraajan käytyä olen saanut puhelimeeni iloisen viestin, kuinka kiva Futura on taas ollut ratsastaa. On hienoa huomata, että se toimii muidenkin alla niin mukavasti - onhan paras palaute itse koulutetusta hevosesta se, kun muut sanovat, että se kuuntelee hyvin apuja ja on miellyttävä ratsastaa. Olen todella iloinen, että olen onnistunut löytämään Futuralle noin sopivat vuokraajat. 


Olen sitä mieltä, että tämän suloisempaa otusta tuskin voi olla! ♥
Vaikka tiedän, että vuokraajat hoitavat Futuran päivinään varsin hyvin, poden huonoa omaatuntoa joka ikinen päivä, kun en mene tallille. Siitä huolimatta, että minulla on ihan älyttömästi kaikenlaista hommaa, jonka lisäksi 7 kertaa viikossa tallilla käyminen olisi ihan liikaa, en voi koskaan olla ajattelematta sitä, miten paljon enemmän haluaisin viettää Futuran kanssa aikaa. Nyt olen yrittänyt korvata menetetyt hetket käymällä tallilla ajan kanssa, harjailemalla ja rapsuttelemalla Futuraa tavallista pidempään ja tekemällä kaiken mahdollisimman huolellisesti ja nautiskellen. Olen huono tekemään asioita hitaasti ja selviydyn tallikäynneistä silti aika nopeasti, mutta tärkeintä on että jokaisesta kerrasta jää hyvä mieli. 


Tuntuu kurjalta antaa Futura edes pari kertaa viikossa jonkun toisen käyttöön, mutta näin vaan elämässä asiat muuttuvat. Kaikkea ei voi saada ja joskus täytyy osata luopua tärkeistäkin asioista, jotta voi saada tietyt asiat toimimaan. En voi jatkuvasti ajaa itseäni piippuun ja kun yötyön lisäksi päivisin on hoidettavina kouluhommia ja lisätöitä, tulee helposti tehtyä ihan liikaa kaikenlaista. Olen ymmärtänyt, että välillä täytyy viettää myös mukavia ja leppoisia päiviä läheisten ihmisten kanssa, eikä koko ajan ole tarvetta paahtaa tukka putkella paikasta toiseen.

Nyt minulla on meneillään kuuden yövuoron putki, jonka jälkeen saan nauttia kahdesta vapaapäivästä ja sitten alkaa taas toinen kuuden yön rupeama. Tänään kävimme poikaystäväni kanssa yhdessä tallilla ja hänkin pääsi ratsaille kävelemään alkukäynnit ja ottamaan pari ravipätkää suoriutuen oikein mallikkaasti, vaikka oli vasta toista kertaa selässä. Itse ratsastin vielä vähän reippaammin sänkkärillä sen jälkeen, kun alkuverryttelyt oli ensin hoidettu miesten kesken. Futura oli tosi innoissaan tänään ja muutama ilopukkikin lenteli ensimmäisissä laukannostoissa! Siitä onkin aikaa, kun Futura on viimeksi pukittanut. Nyt on tullut ratsastettua paljon sänkkärillä, koska se ei pölise ja siellä on hyvä harjoitella pitkien suorien linjojen ratsastusta. Laukka on parantunut tosi paljon sänkkärillä ratsastuksen myötä. Eilen Miina oli mukana tallilla vähän kuvaamassa ja tämän postauksen kuvat ovat hänen räpsimiään. Huomenna olisi tarkoitus hypätä ja eiköhän siitäkin ole tulossa ainakin videomateriaalia tänne blogiin, kunhan ehdin taas kirjoitella. 



sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Naaman päivittelyä

Moni varmasti muistaa, että minulla on ollut akne ja että söin viime talvena Roaccutan-kuurin. Kirjoittelin silloin kokemuksistani tänne blogiin ja minulta kysytään usein edelleenkin, missä kunnossa ihoni on nykyään. Monesti myös kehutaan, että ihoni näyttää kuvissa nykyisin tosi hyvältä, mutta kuvista ei kuitenkaan näe aina koko totuutta. Ihoni olikin pari kuukautta kuurin lopettamisen jälkeen ihan mahtavassa kunnossa, mutta nyt ihonalaisia, todella kipeitä finnejä on taas ilmestynyt. Päällisin puolin ihoni näyttää suurimman osan ajasta ihan hyvältä edelleen, mutta ihonalaiset paiseet ovat ihan uskomattoman kipeitä ja isoja. Niitä myös tulee usein muualle kuin kasvoihin, kuten esimerkiksi leuan alle, päänahkaan ja jopa korvaan. Parina päivänä en voinut kunnolla edes nukkua vasemmalla kyljellä, koska vasemmassa ohimossa oli niin kipeä ihonalainen finni.

Kerran kuussa naamani on alkanut kokea hormonitasapainon muuttumisesta johtuen oikean räjähdyksen, josta sitten toivutaankin vähintään pari viikkoa ja fiilis on pahimmillaan sellainen, ettei ulos kehtaa mennä, vaikka nuo ihonalaiset finnit onkin yleensä helppo peittää meikkaamalla. Koska naamani ei vielä ole kovin pahassa kunnossa, en halua syödä uutta Roaccutan-kuuria sen suolaisen hinnan takia, vaikka lääkäri olisi sen minulle määrännytkin. Lisäksi pelkään pahenemisvaihetta, koska ensimmäiset pari kuukautta Roaccutania syödessäni finnejä alkoi puskea ihon läpi aivan järkyttävät määrät ja kolme kuukautta piti olla kärsivällinen ennen kuin tulokset alkoivat näkyä. Muita epämiellyttäviä oireita Roaccutan ei minulle aiheuttanut, joten jos joku miettii sen aloittamista, voin kyllä suositella kokeilua. Vaikutukset kun ovat aina yksilöllisiä ja selviävät ainoastaan kokeilemalla.

Kävin lääkärissä ja sain tämän ongelman hoitoon uuden reseptilääkkeen nimeltä Acnatac. Se on antibioottivoide, joka sisältää mm. A-vitamiinia, kuten Roaccutankin. Olen käyttänyt voidetta vasta viikon ajan, mutta vaikutukset näkyvät jo. Ihon alaiset finnit lähtivät heti paranemaan ja nyt jäljellä on enää muutama arpi otsassa. Nyt moni varmaan katsoo näitä kuvia ajatellen, että "Täh, eihän tossa naamassa mitään finnejä ole!" Itsekin ihmettelen, miten ihoni näyttää kuvissa noin sileältä. Kai sitä vaan itse pällistelee naamaansa peilin edessä niin lähietäisyydeltä useita kertoja päivässä, että osaa ulkoa ihonsa jokaisen epäkohdan. Minulla se finnien määrä ei ole aknen kannalta koskaan ollut mitenkään pahin ongelma, vaan nimenomaan niiden laatu. Jokainen, jolla on joskus ollut isoja ihonalaisia finnejä, varmasti tietää mistä puhun.



Lähiaikoina olen saanut aika usein melko kriittisiä kommentteja siitä, kuinka muokkaan kasvokuviani kauheasti ja silottelen ihostani kaikki virheet pois. Nämä kuvat ovat täysin muokkaamattomia, eikä minulla ole niissä ollenkaan meikkiä, jos huulirasvaa ei lasketa. Minusta on mukavampi lisäillä blogiin muokattuja ja kauniita kuvia. En yritä muokata itsestäni kuvissa tunnistamattoman näköistä tai peittää kaikkia virheitä, vaan haluan tehdä kuvista kivoja katsella. En ole mitenkään erityisen itsevarma ulkonäöstäni ilman meikkiä juurikin noiden iho-ongelmien takia, mutta ehkä näistä kuvista nyt kuitenkin näkee, ettei tuossa naamassani loppujen lopuksi kovin paljon siloteltavaa ole, vaikka minulla onkin ollut akne, joka edelleen yrittää puskea päälle. Tuntuu kuitenkin, että joillekin ihmisille kuvien muokkaaminen on punainen vaate. 

En yritä esittää mitään Neiti Täydellisyyttä ja olen aiemminkin laittanut tänne blogiin itsestäni aika karujakin kuvia erityisesti tuon pahimman akne-episodin aikoihin, joten minusta on ihan sallittua joskus myös haluta näyttää kauniilta! Kyllä jokainen varmasti mieluumin lisäilee itsestään nettiin onnistuneita ja kauniita hieman muokattuja kuvia, kuin epäonnistuneita ja täysin muokkaamattomia. Henkilökohtaisesti pidän näitä tämänkin postauksen muokkaamattomia naamakuvia jotenkin värittöminä ja haaleina. Tykkään kuvissa korostaa värejä ja muokkaamattomat kuvat näyttävät mielestäni lähes aina jotenkin tylsiltä. Jokainen ehkä sortuu joskus ylimuokkaukseen innostuessaan, mutta minua ei ainakaan ole koskaan haitannut katsella muokattuja kuvia.


Tuossa ylhäällä vasemmalla komeilee Acnatac-tuubini. Luotto on nyt korkealla tämän lääkkeen suhteen! :) Oikealla Ella Bachén Creme intex no. 2, jonka ostin muutama viikko ennen tuon Acnatac-reseptin saamista. Olin lukenut kyseisestä tuotteesta suorastaan jumaloivia arvosteluja useista blogeista ja siksi halusin itsekin kokeilla auttaisiko se nitistämään nuo ikävät ihonalaiset finnit. Täytyy sanoa, että minulla tuote ei toiminut, tai ehkä toimi  muttei vastannut odotuksia. Koska olin lukenut tuotteesta paljon hehkutusta netistä, odotin että se olisi ollut tehokkaampi. Voide kyllä kuivatti finnit, mutta kuivatti minulla ihoa melko paljon ja lisää finnejä ilmestyi sitä mukaa kun aikaisemmat paranivat. Teho ei ollut mielestäni sen kummempi kuin muillakaan kokeilemillani epäpuhtauksien hoitoon tarkoitetuilla kosmetiikkatuotteilla. Varmasti toimii, jos akne ei ole yhtä sitkeää laatua kuin minulla.

Netistä ei löytynyt suomeksi vielä oikein mitään tietoa tuosta Acnatacista, joten ajattelin toimia tienauraajana ja kertoa että tällainenkin lääke on nykyään olemassa. Sitä ei siis saa ilman reseptiä, vaan täytyy käydä ihotautilääkärillä. Hinta ei ole halvimmasta päästä, nimittäin tuubi maksaa noin 30€. Se on kuitenkin halvempaa kuin tuo Ella Bachén voide ja jo viikon jälkeen voin sanoa, että myös huomattavasti tehokkaampaa. Täytyy siis sanoa, että aknen kanssa kannattaa suoraan mennä sinne ihotautilääkärille, eikä yrittää kaikkia mahdollisia kosmetiikkatuotteita ennen sitä. Halvemmalla pääsee, kun hakee suoraan kunnon lääkkeet. Tsemppiä kaikille saman ongelman kanssa painiskeleville!