keskiviikko 24. joulukuuta 2014

Vauhdikasta joulua!

Meillä oli varsin riehakas ratsastuskerta eilen! Tänne eteläänkin satoi vihdoin ja viimein kunnon lumikerros ja Futura pääsi parin päivän kävelyliikunnan jälkeen taas kunnolla purkamaan kerääntynyttä energiaa pehmeässä lumihangessa. Luottokuvaajamme Riikka tuli räpsimään meistä kivoja joulukuvia. Aluksi menin selkään tonttulakki päässä ja ilman kypärää. Oli tarkoitus käydä kävelemässä alkukäynnit tonttuillen ja räpsiä samalla kuvia. Kiipesimme kentän vieressä olevalle kukkulalle, joka on loistava kuvauspaikka. Futura on tottunut astumaan varovasti kukkulan ja tien välissä olevan ojan yli, mutta nyt se ottikin kunnon loikan ja kiipesi kukkulalle hurjaa vauhtia. Minä roikuin mukana tonttulakki silmillä ja räkäisesti nauraen. Kun tulimme alas kukkulalta, Futuralla alkoi selvästi nousta kierrokset. Se alkoi kuopia, peruuttaa ja purra ryntäitään. Tuntui siltä, että kohta Futura keulii tai vähintäänkin katapulttaa tämän tontun jonnekin jorpakkoon. Katsoin viisaimmaksi tulla alas, laittaa kypärän visusti päähän, pukea tonttulakin Futuralle ja siirtyä kentälle tuuppaamaan.

Kentällä Futura riehaantui jo alkuraveissa ja esitteli minulle monenlaista pukkia ja loikkaa. Nauroin ihan katketakseni selässä, kyyneleet vain valuivat silmistä ja hyvä kun muistin hengittääkään siinä välissä. Riikallakin oli vähän vaikeuksia pitää pokkaa ja kuvata, kun meillä oli niin hurjan hauskaa. Muutaman kerran Futura riehui oikein iloisesti, kunnes sitten malttoi keskittyä työntekoon. Oli niin huvittavan näköistä, kun Futura ihan tomerana liihotteli eteenpäin  tonttulakki päässään! :D Ehdottomasti vuoden paras ja hauskin ratsastuskerta! Koko loppuillan olin ihan naama näkkärillä. Sydän meinaa vieläkin pakahtua onnesta ja koko naama haljeta hymyilystä. On ihan parasta ratsastaa iloisella hevosella! Tänään vietämme joulua hiihtoratsastuksen merkeissä. Kuvaajaa ei tällä kertaa ole saatavilla, kun ihmisillä on omat joulukiireensä, mutta toivottavasti siitäkin touhusta saataisiin jotain todisteita myöhemmin talvella tänne blogiinkin. 

Pidemmittä puheitta ja näiden riemukkaiden kuvien myötä haluan toivottaa teille kaikille ihanille lukijoille ihanan tunnelmallista ja onnentäyteistä joulua! Syökää hyvin ja nautiskelkaa sydämenne kyllyydestä! ♥


































Sinne se Futumus jäi odottelemaan autuaan tietämättömänä siitä, mitä kivaa huomenna seuraa! Hiihtoratsastus on nimittäin tämän herran lempparitouhua ainakin heti hyppäämisen jälkeen! :) Kuvat ©Riikka Jäntti

Viime viikolla tilanne näytti jo niin pahalta, että näistä värikkäistä ja aurinkoisista otoksista meinasi tulla meidän viralliset joulupotretit, mutta onneksi saatiin lunta juuri sopivasti ennen jouluaattoa! On näissä lumettomissakin kuvissa toisaalta erilaista tunnelmaa, mutta kyllä jouluna lunta olla pitää!







maanantai 22. joulukuuta 2014

Videopostaus ja riehakkaita kuvia

Toissailtana kävin ratsastamassa kentällä ja huomasin, että se oli pitkästä aikaa ihan sula ja tosi hyvässä kunnossa. Katsoin heti säätiedotuksen ja koska seuraavalle yölle oli luvattu muutamaa plus-astetta, innostuin ja aloin metsästää itselleni avustajaa hyppäämiseen seuraavalle päivälle. Sain niitä kaksin kappalein ja odotin hyppäämistä innolla, koska viime kerrasta oli jo monta viikkoa aikaa. Koska säät voivat vaihdella niin radikaalisti jo yhdenkin päivän varoitusajalla, on ollut vaikea sopia mitään hyppykertoja nyt loppusyksyn ja talven aikana. Jo pari kertaa on käynyt niin, että kun olen suunnitellut hyppääväni ja vaikka säät ovat vaikuttaneet lupaavilta, yöpakkanen onkin yllättänyt ja kenttä on yht'äkkiä ollut kivikova. Niin kävi tälläkin kertaa. Vaikka pakkasta ei oltu yöksi luvattu, se oli kuitenkin iskenyt ja kenttä oli ratsastuskelvoton. Voi sitä harmituksen määrää!

En jäänyt kuitenkaan neuvottomaksi, vaan keksin käydä katsastamassa läheisen metsäpolun. Sen pohja osoittautui pehmeämmäksi ja sinne pystyi rakentamaan yhden esteen. Yritimme rakentaa toistakin, mutta emme löytäneet sopivaa paikkaa, sillä polulla oli paikoitellen liikaa kiviä ja juuria. Voi kuvaaja-parkoja, kun joutuivat rämpimään perässäni ties missä ryteiköissä. No saatiinpahan yksi este kyhättyä. Ja kuka nyt voisi olla harmissaan enää siinä vaiheessa, kun kaksi tolloa heiluu ympärilläsi virnuillen kameroiden kanssa ja tuollainen lempeä heppakaveri tuijottaa kosteilla silmillään, puhaltelee lämmintä ilmaa käsillesi samettisella turvallaan, seuraa jokaista liikettäsi ja osallistuu aktiivisesti kaikkeen mahdolliseen etsien välillä herkkuja taskustasi - niinpä, ei kukaan.







Kun kuvaajia sattui olemaan kaksi, innostuin pitkästä aikaa kuvaamaan videopostauksen. Hieman levotonta meininkiä tuli taas tallennettua videolle siansaksan puhumisesta kaiken maailman säikäyttelyihin ja tikku-ukkojen piirtelyyn. Paljon enemmänkin materiaalia olisi ollut, mutta yritin tiivistää videon kuitenkin katsottavaan pituuteen. Nytkin siitä tuli yli kuuden minuutin pläjäys, mutta toivottavasti jaksatte katsoa. 




Kävimme ennen risun yli hyppelyä verryttelemässä läheisellä Jokitiellä, jossa oli tosi hyvä ja pehmeä pohja. Siellä pystyi ottamaan kunnon laukkapätkänkin. Olisi ollut kiva mennä enemmänkin, mutta huomasin muutaman lenkkeilijän tulevan vastaan kauempana, enkä viitsinyt säikytellä heitä laukkailemalla suoraan kohti. Tien viereen oli jätetty jonkinlainen kerä paksua rautalankaa ja koska se ei ollut ollut siinä ennen, Futura oli aivan kauhuissaan. Se meinasi vetää liinat kiinni täydestä vauhdista joka kerta siinä vyyhdin kohdalla ja muutenkin oli koko ajan ihan tättärää ja korvat tötteröllä!



En tiedä voiko hevonen edes näyttää tämän terhakkaammalta ravatessaan! :D
Jokitiellä verryttelyn jälkeen siirryimme metsään hyppäämään. Alun säikkyilyistä ja vauhdikkuudesta huolimatta Futura pysyi hypätessä yllättävän hyvin käsissä myös kotiin päin mennessä. Polku ei ole kovin pitkä, joten esteen jälkeen piti saada hevonen kiinni aika nopeasti. Vähän Futura kuumui, mutta odotin paljon enemmän hörheltämistä pitkän hyppytauon jälkeen. Otimme ihan muutamia hyppyjä, ehkä kolme kumpaankin suuntaan. Jäi hyvä mieli, vaikka ei nyt kunnolla päästykään hyppäämään. Ainakin tuli tehtyä jotain erilaista. Olisi tuossa lähellä maneesikin, jota voisi vuokrata, mutta itse en ole vielä jaksanut lähteä siellä käymään. Ehkäpä sitten jos tulisi joku pidempi ajanjakso, ettei missään voisi kunnolla ratsastaa. Tänään kuitenkin suureksi riemukseni satoi lunta, joten taidamme päästä Futuran kanssa tekemään kaikkea talvista kivaa jatkossa! :)






Ratsastuksen jälkeen huomasin, että ratsastushousuni olivat ihan likaiset metsässä rämpimisen ja risujen raahaamisen jäljiltä. Hinkkasin housuja ihan runsaalla vedellä puhtaiksi samalla kun ne olivat päälläni ja huomasin, ettei niistä tullut yhtään vettä läpi! Ihan mielettömät ratsastushousut! Jos joku haluaa oikeasti hyvät ja säänkestävät ratsastushousut, kannattaa hankkia Horzelta nämä Frost Rider talviratsastushousut. Itse en ole vielä tähän mennessä tarvinnut niiden alle mitään lisälämmikettä ja sateella ovat aina olleet mukavat. Näköjään ne myös kestävät runsaampaakin vesikäsittelyä ja kuivuvat todella nopeasti. Lähdin vielä ratsastamaan toisena kuvaajana toimineen Lotan ponin naapuritallille ja siihen mennessä housuni olivat jo ihan kuivat. Tämä ei muuten sitten ollut mitään maksettua mainospuhetta ja olen ostanut nuo ratsastushousut ihan omilla rahoillani, mutta pakko hehkuttaa, kun ei ole koskaan tullut vastaan tuollaisia ratsastushousuja, jotka oikeasti pitäisivät noin hyvin vettä.

Jatkoimme kuvaamista vielä toisellakin tallilla, mutta aurinko laski melko nopeasti ja kamerastakin meinasi loppua akku. Olen myös sen verran kriittinen oman ratsastukseni suhteen, että päätin sisällyttää tähän postaukseen vain Futuran kanssa touhuilut. Vaikka Lotan poni Aapo on minulle ennestään tuttu ja olen ratsastanut sillä paljon, tuntui etten enää osannut ratsastaa sillä yhtään. Oman hevosen selässä on kyllä aina niin kotonaan, eikä muilla hevosilla ratsastaminen tunnu läheskään yhtä kivalta. Ehkä mulla vaan on niin sopiva hevonen, ettei edes tee mieli ratsastaa muilla, vaikka se joskus hyvää tekeekin.

Miina räpsi muutamia aika hölmöjä kuvia minusta. Melkein kaikissa kuvissa näytin hullujenhuoneelta karanneelta tai känniseltä, mutta tässä nyt muutama joita kehtaa sentään julkaista... :D




Mut yllätettiin maistelemasta hanskaa... Oikeasti lämmittelin jäisiä sormiani.




Neljän tunnin tallireissu hieman kylmetti, joten jumppaaminen oli ihan pakollista!



Ehkäpä säästän ne tyhmimmät kuvat johonkin erityisen typeriin, hauskoihin ja hulluihin kuviin keskittyneeseen postaukseen. Tätä menoa sellainen tulee varmaan jo pian, kun nähtävästi mun hölmöimmät ja rumimmat ilmeet tallentuu kameralle melkoisen vaivattomasti! :D