perjantai 25. heinäkuuta 2014

Kuinka herkkäsieluisen otuksen kanssa toimitaan?

Jokin aika sitten joku lukija kysyi, miten Futura käyttäytyy uusissa tilanteissa, kuten uudelle tallille muuton jälkeen tai silloin jos jokin asia sen arkirutiineissa muuttuu ja miten silloin itse toimin ja käsittelen Futuraa. Päätin kirjoittaa aiheesta ihan oman postauksensa, mutta kiireiden takia se on hieman lykkääntynyt. Nyt otan kuitenkin härkää sarvista ja teen lupaamani postauksen.

©Riikka Jäntti
Hevosille rutiinit ovat tärkeitä. Kun kyseessä on Futura, ne ovat supertärkeitä. Kun puhutaan Futurasta, puhutaan hyvin herkkäsieluisesta otuksesta. Se näkee lähes jokaisessa muutoksessa aihetta huolestua. Siksi pyrin pitämään rutiinit Futuran kanssa suunnilleen samanlaisina. Haluan myös, että Futura asuu tallissa, jossa rutiineista pidetään hyvin kiinni ja hevosia käsittelee korkeintaan muutama ihminen. Uudelle tallille muuttaminen on aina jännittävää. Futura käyttäytyy aina käsiteltäessä hyvin, mutta joka kerta muuton jälkeen ainakin ensimmäinen viikko on mennyt hieman hätäisissä merkeissä.

Uudelle tallille muuton jälkeen annan Futuran aina kotiutua ensimmäisen päivän ja ratsastan vasta seuraavana päivänä. Alussa esimerkiksi käytävällä harjatessa Futura tärisee, kuikuilee ympärilleen ja liikkuu jatkuvasti. Se ei malta pysyä hetkeäkään paikallaan. Jos tallissa on muita hevosia, se on hieman rauhallisempi. Yksin jäädessä iskee kauhea paniikki. Kun Futura hötkyilee hoitaessa, yritän suoriutua hoitotoimenpiteistä mahdollisimman ripeästi, enkä jää tekemään mitään ylimääräistä. En tee asiasta numeroa tai yritä saada Futuraa seisomaan täysin paikallaan. Teen vain pakolliset asiat reippaaseen tahtiin ja annan Futuralle koko ajan vaikutelman siitä, että tiedän mitä teen ja olen itsevarma. 



Jonkun mielestä tuollaisissa tilanteissa voisi auttaa rauhoittuminen, rentoutuminen ja se, että samaan tilanteeseen jäisi pidemmäksi aikaa tai vaatisi hevoselta sitä, että se oikeasti seisoo paikallaan. Joidenkin hevosten kanssa sellainenkin varmasti auttaa, mutta Futura on niin kärsimätön tapaus, että olen huomannut ripeän toiminnan olevan meidän tapauksessamme paras ratkaisu. Vaikka Futura ei pyörisikään paljon, se vähintään tärisee kauttaaltaan, yrittää kuopia ja pissailee vähän väliä. Jos oikein hermostuttaa, vatsakin menee löysälle ja käytävää saa olla koko ajan siivoamassa. Kun Futuran hötkyilystä ei tee numeroa ja esimerkiksi kuntoonlaitosta selvitään nopeasti, on Futuralle palkinto päästä epämiellyttävästä odottelutilanteesta pois. Muutamassa päivässä se oppii, että hoitotilanne on uudessakin paikassa turvallinen, enkä pakota sitä olemaan jännittävässä tilanteessa loputtomiin. Vähitellen se alkaa rauhoittua ja kotiutua. Kun Futura on rauhallinen, hoitelen sitä enemmän ajan kanssa. Haluan, että hoitotilanne on aina miellyttävä kummallekin osapuolelle ja jos se ei jonkin häiriötekijän tai jännityksen takia sitä ole, katsomme joku toinen päivä asiaa uudestaan ajan kanssa.


Toukokuussa Futura muutti tälle nykyiselle tallille ja muutaman viikon päästä hevoset siirrettiin noin kilometrin päässä olevalle laitumelle. Muutama kesäihottumainen/kaviokuume/ötökkäherkkä hevonen jäi laidunporukasta pois ja Futura oli aivan järkyttynyt ensimmäisen viikon ajan laitumelle siirryttyään, kun osa kavereista oli jäänyt tallille ja osa oli laitumella, joka tietysti sekin oli ihan uusi ja vieras paikka Futuralle. Futura otti aluksi laumassa johtajan paikan ja sillä oli selvästi kova huoli lauman kasassa pysymisestä. Laitumelle on noin 10 minuutin kävelymatka ja alussa Futuran taluttaminen laitumelta tallille ja tallilta takaisin laitumelle oli aivan mahdoton tehtävä. Se saattoi hirnua 50 kertaa matkan aikana, steppaili jatkuvasti ja yritti rynniä taluttajan yli. 

Osa reitistä on kapeaa metsäpolkua, joten hermostuneen hevosen taluttaminen oli tilan puutteen vuoksi vaikeaa ja vähän vaarallistakin. Pari kertaa yritin kuskata Futuraa taluttaen, mutta totesin järkevämmäksi hoitaa asian selästä käsin. Silloin pysyin paremmin mukana menossa, eikä ollut vaarana jäädä Futuran jalkoihin.Viikon hermoilun jälkeen Futura alkoi tottua uuteen järjestelyyn ja sen jälkeen sitä on voinut kuljettaa laitumen ja tallin välillä niin selästä käsin, kuin taluttaenkin.



Futura saattaa olla usein aivan järkyttynyt sellaisista asioista, joita suurin osa hevosista ei edes huomaa. Tallillamme syötettiin muutama vuosi sitten kuraisimpaan aikaan tarhaheinät heinäverkosta. Futuralla oli ollut musta heinäverkko, mutta eräänä päivänä tallin omistaja oli ostanut valkoisen heinäverkon. Futura oli siitä aivan kauhuissaan, eikä ensin uskaltanut edes syödä uudesta verkosta. Alkukesästä kävimme maastossa ja tielle oli laitettu uutta asfalttia. Futura pelkäsi kuollakseen uuden ja vanhan asfaltin välistä rajaa - onhan se nyt aivan kamalaa, jos maan väri sillä tavalla yht'äkkiä vaihtuu! Mukanamme ollut 5-vuotias poni ei edes huomannut koko asiaa, mutta Futura hyppäsi rajan yli valtavalla loikalla saatuaan ensin kamalan slaagin ja peruutuskohtauksen nähtyään tuon kammottavan asian. Kun kenttää oli keväällä suolattu, Futura poukkoili kauhuissaan joka suuntaan ja yritti kaikin voimin väistellä suolakiteitä. Kun karsinan kuivikkeena oli ensimmäistä kertaa olkipellettiä, Futura kammoksui erilaista tunnetta jalkojen alla niin, että melkein kiipesi seinälle. 

Blogini perusteella ei kovin usein tule ilmi, kuinka säikky, herkkä ja tarkka Futura on monista asioista, mutta sellainen se kuitenkin on. Olen tottunut asiaan ja osaan ennakoida lähes kaikki sen säikähdykset ja ihmettelyt, mutta yritän olla tekemättä asioista numeroa, enkä juurikaan itse reagoi Futuran hermoiluun. Kun Futura huomaa, että minä pysyn rauhallisena, jämptinä ja hoidan asiat reippaasti samalla tavalla kuin muutenkin (korkeintaan vähän lyhyemmän kaavan mukaan), se ei jaksa kovin pitkään stressata asioista. Myös ratsastaessa Futura vaatii usein paljon äänellä rauhoittelua ja kehumista, jos jokin asia jännittää sitä. Useimmiten minua vain huvittaa Futuran käytös, mutta mielestäni tällaisen hevosen kanssa tarvitaankin ennenkaikkea huumorintajua, pitkää pinnaa ja rentoutta. 

En koskaan anna Futuralle periksi ja pelottavat asiat ohitetaan, ylitetään ja kohdataan joka kerta, mutta en hermostu jos kohtaaminen ei aina suju toivotulla tavalla tai jos en pysty tekemään hermostuneisuuden takia kaikkea täsmälleen siten kuin haluaisin. Tärkeintä on, että jännittävän asian takia Futura ei saa kuitenkaan itse päättää mihin suuntaan mennään ja mitä vauhtia. Minä olen se, joka määrää suunnan ja vauhdin, mutta otan huomioon Futuran kärsimättömyyden ja tarvittaessa toimin itse normaalia ripeämmin tai mietin voiko jonkin jännittävän tilanteen hoitaa miellyttävämmin tulemalla alas selästä tai vaihtoehtoisesti siirtymällä maasta selkään. 


Ihmisen tulisi olla hevoselle ennenkaikkea turvallinen johtaja. Jos hevonen pelkää, sitä ei pitäisi ikinä rankaista, vaan ennemmin rohkaista ja toimia itse rauhallisena, vakaana ja turvallisena esimerkkinä. Jos taluttaessa Futuraa jännittää jokin asia, se useimmiten "piiloutuu" selkäni taakse. Mielestäni on hyvä asia, että hevonen antaa sillä tavoin vastuun ihmiselle ohjata jännittävän tilanteen ohi ja seuraa ihmisen reaktioita. Kun Futura huomaa, että pysyn rauhallisena, se tyytyy itse vain katselemaan järkyttyneenä maailman ihmeellisyyksiä, muttei heittäydy mitenkään hankalaksi tai pakene tilanteesta. Vaikka tiedän miten Futura käyttäytyy tietyissä tilanteissa, sekin saattaa joskus yllättää. Tuttujenkin hevosten kanssa toimiessa täytyisi aina säilyttää tietynlainen varovaisuus, koska mikä tahansa hevonen saattaa yht'äkkiä säikähtää yllättäviäkin asioita ja silloin se ei välttämättä aina huomaa varoa vieressään olevaa pientä ihmistä.

Tässä postauksessa esitetyt mielipiteet ja näkemykset ovat omiani ja joissain tilanteissa tai eri hevosen kanssa ne eivät välttämättä toimi. Tapoja tehdä ja toimia on yhtä paljon kuin meitä ihmisiäkin ja tämän postauksen tarkoitus oli kertoa kuinka itse olen toiminut Futuran kanssa. Jos joku saa tästä vinkkejä omaan hevosenkäsittelyyn, se on tietysti hyvä juttu, mutta muistakaa kuunnella omaa hevostanne ja käyttää maalaisjärkeä, sekä toimia aina tilanteen mukaan! :)

tiistai 22. heinäkuuta 2014

Testissä varret LG Bridleen

Eilen Miina tuli mukaan tallille kuvaamaan ja nostelemaan meille esteitä ja toi samalla meille LG Bridlen "kankiosat" testattaviksi. Noita kankiosia en ole nähnyt missään Suomessa myytävänä, mutta niitä löytyy saksalaisesta Monika Lehmenkühlerin verkkokaupasta. Tästä linkistä voitte käydä katsomassa millainen tuote on kyseessä. Lyhyenä suomenkielisenä selvennyksenä sen verran, että noiden varsien avulla LG Bridlestä saa kätevästi muunnettua enemmän hackamoren tyylisen. Futura toimi näiden varsien kanssa kuitenkin paljon paremmin kuin hackamorella. Meillä on tosiaan pidemmän aikaa ollut etsinnässä hyvä jarru esteille. Tähän mennessä mikään vaihtoehto ei ole toiminut erityisen hyvin. Totesin juuri keväällä, että on aivan se ja sama mitä Futuralla on suussa tai päässä - innostuessaan se ei kuuntele pidätteitä ja paahtaa reikäpäänä menemään. Nyt taisi kuitenkin löytyä tähän mennessä paras vaihtoehto.



Varret kiinnitetään LG Bridleen pienillä ruuveilla. Luultavasti tulen jatkossa käyttämään varsia myös sileällä, koska en tosiaankaan jaksa ruveta jatkuvasti irrottelemaan osia, kun pienet ruuvit häviävät kuitenkin aika helposti. Futura oli kankiosien kanssa todella miellyttävä ratsastaa ja kevyt kädelle, mutta ei kuitenkaan alkanut rullaamaan. Futura tuntui tyytyväiseltä ja rennolta. Vaikutti siltä, että ohjasavut menivät tarkasti ajallaan perille. Pystyin jopa pari kertaa melko hyvin lyhentämään laukkaa, mikä on luonnollisestikin entisen ravurin kanssa usein hankalaa.


Vaikka olimme jo ennen aamu-yhdeksää liikenteessä, ilma oli todella kuuma ja siksi hyppäsimme vain vähän aikaa ja aika kevyen treenin. Esteitä ei pahemmin nosteltu, lopussa noin metriin. Kuviakaan ei tullut paljon, kun hyppyjäkään ei hirveästi kertynyt. Futura tuntui aluksi vähän vetelältä, mutta innostui päästessään hyppäämisen makuun ja välillä laukannostoissa röhki ja pomppi innoissaan! :D Se pysyi kuitenkin koko ajan hyvin hanskassa ja malttoi edetä haluamaani tempoa. Jopa loppuraveissa Futura malttoi venyttää eteen alas, eikä pyrkinyt jatkuvasti laukalle, kuten se yleensä hyppäämisen jälkeen yrittää tehdä.


Kuvia katsellessa huvitti, kun Futura näyttää tuossa alemmassa kuvassa ihan hervottomalta möhköltä, melkeinpä lihavalta! Ihana kuitenkin nähdä, kuinka se on pyöristynyt. Hehkutan tätä nykyään tosi usein täällä blogissa ja muutenkin, mutta en voi sanoin kuvailla, kuinka paljon minulle merkitsee se, että Futura on taas terve ja voi hyvin. On ollut niin sydäntäraastavaa nähdä Futura jo kahdesti suorastaan riutuneen näköisenä ja yrittää miettiä päänsä puhki ruokintajuttujen suhteen, kantaa sen eteen kottikärryittäin heinää ja stressata siitä onko sillä kenties mahahaava tai jotain muuta vakavampaa ongelmaa terveyden kanssa. Nyt voin vihdoin huokaista helpotuksesta!


Kiitos kuvista Miina!
Noiden lisäosien kanssa päädyin siihen lopputulokseen, että ostan ne itselleni, kun Miinalle ne olivat sopivasti tarpeettomat. Kävi ihan mahtava tuuri ja nyt meillä on siis jälleen uusi ja kätevä varuste, joka tuntuu käytössä ainakin omasta mielestäni vakaammalta ja hevosystävällisemmältä kuin normaali hackamore ja on tehokkaampi kuin pelkkä LG Bridle.

Moni on kysellyt, käytänkö Futuralla enää ollenkaan kuolaimia, joten tämä postaus on oivallinen tilaisuus valottaa myös tätä asiaa hieman enemmän, vaikka olenkin tästä jo aiemmin jotain kirjoittanutkin. Ostin Futuralle LG Bridlen viime vuoden syyskuussa ja siitä lähtien olen ratsastanut Futuralla pelkästään ilman kuolaimia. Viime kesänä kävin paljon tunneilla, sekä ratsastusleirillä ja valmentajilta tuli sellaista kommenttia, että seuraava askel minun ja Futuran kehittymisessä ratsukkona olisi saada tasainen tuntuma kuntoon. Futura ei ole ikinä hyväksynyt tasaista tuntumaa, vaan on rentoutunut ainoastaan kun edes toinen ohja on vähän löysempänä. Haluttomuus tasaiseen ohjastuntumaan johtuu luultavasti siitä, että Futuran suu on päästetty raviaikoina tosi huonoon kuntoon (raspattu liian harvoin) ja koska Futuralla tulee hammaspiikkejä aina enemmän toiselle puolelle, se on oppinut välttelemään tuntumaa ja puremaan kiinni siihen ohjaan, jonka puolella on vähemmän hammaspiikkejä. 

Halusin kehittyä ja otin projektiksi opettaa Futuran kulkemaan tasaisella kuolaintuntumalla. Siitä seurasi kuitenkin vain tappelua, pahaa mieltä ja hermostumista niin ratsastajan, kuin hevosenkin osalta. Lisää vettä myllyyn löivät kommentit sahaamisesta. Ratsastus ei tuntunut enää mukavalta, vaan pelkältä suorittamiselta ja ongelma tuntuman kanssa ylitsepääsemättömältä. Silloin päätin, että kokeilen kunnon kuolaimettomia. Avauduin blogissa ongelmistamme ja halustani kokeilla kuolaimettomia. Miina otti minuun yhteyttä ja tarjosi ystävällisesti kokeiltavaksi LG Bridleä. 

Olen ikuisesti kiitollinen, kun (silloin) tuntematon ihminen uskalsi antaa minulle omat LG Bridlensä kokeiltavaksi. Jo ensimmäisen kokeilukerran jälkeen huomasin, että Futura liikkui LG Bridlen kanssa rohkeammin, rennommin ja tasaisemmin kuin kuolaimet suussa. Koska olin jo aiemmin ratsastanut Futuralla riimulla ja muilla kuolaimettomilla, apuja ei tarvinnut LG Bridlen kanssa erikseen opettaa. Kuolaimettomiin vaihtaminen vaati hieman totuttelua, eikä se ollut mikään oikotie onneen. Kuitenkin ero Futuran liikkumisessa oli niin merkittävä, että jatkoin kuolaimettomilla ratsastusta ja nopeasti minulle tuli sellainen olo, etten halua enää käyttää Futuralla kuolaimia. 

En nykyään aina edes muista, että ratsastan kuolaimettomilla, enkä ajattele kuolaimettomuutta minään isona juttuna. Futura toimii loistavasti LG Bridlellä, joten en näe syytä enää käyttää sillä kuolaimia. Uskon, että Futura on kuolaimettomilla tyytyväisempi. Harrastaminen on ollut viimeisen vajaan vuoden ajan mukavaa ja rentoa, eikä minulla ole enää paineita tasaisesta tuntumasta tai siitä luuleeko joku minun sahaavan. Välillä aiheesta on tullut jotain kommentteja, mutta suurin osa ihmisistä varmaan ymmärtää, että kun hevonen toimii ilman kuolaimia, sitä tuskin on aiemminkaan yritetty saada sahaamalla liikkumaan kaula kaarella. Jos hevosta olisi aiemmin kuolaimen kanssa ratsastettu pelkästään kädellä, se ei luultavasti ymmärtäisi kuolaimettomilla ratsastaessa apuja ollenkaan. 

Kuolaimettomuuden myötä Futura on alkanut liikkua ryhdikkäämmin ja toimia paremmin istunnalla. Vaikka suussa ei olekaan mitään, Futuran suu vaahtoaa myös kuolaimettomilla ratsastaessa aina kun se liikkuu rentona ja oikein päin. LG Bridlen kanssa ohjastuntuma tuntuu mielestäni käteen suunnilleen samalta kuin kuolaintenkin kanssa - sillä erolla, ettei toisessa päässä koko ajan mukelleta ja vastustella. Jos joku haluaa lukea vielä lisää LG Bridlestä, aiemmin kirjoittamani esittelypostaus löytyy täältä!

Kuvassa LG Bridle käytössä ilman varsia. ©Riikka Jäntti

sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Sumuinen aamu

Nykyään minulle käy yhä useammin ja useammin niin, että monta postausta roikkuu mielessä, enkä ehdi toteuttaa kaikkia silloin kuin ne ovat ajankohtaisia. On niin paljon kaikkea muutakin hommaa koko ajan ja jotenkin suhtautumiseni blogiin, bloggaamiseen ja ylipäätänsä netin käyttöön on muuttunut aika paljon. Ennen bloggaaminen oli minulle keino paeta tylsyyttä ja yksinäisyyttä kotona. Se paikkasi jotain elämässäni olevia aukkoja ja ehkä siksi olen joskus suhtautunut bloggaamiseen, kommentteihin ja ylipäätään nettijulkisuuteen ja kritiikkiin ehkä turhankin paljon tunteella. Enää nämä asiat eivät herätä minussa samanlaisia tunteita. Ennen ajattelin lähes kaikki asiat blogin kautta. Blogi määritteli elämääni ja olemistani ehkä liikaa. 

Pidän edelleen bloggaamista mukavana harrastuksena, mutta minun on myönnettävä ihan rehellisesti, etten nykyisin aina edes muista, että kirjoitan blogia. En ole enää nähnyt blogini eteen kovin paljon vaivaa, käyn tarkistamassa kommentteja harvemmin kuin ennen ja keskityn paljon enemmän muihin asioihin kuin bloggaamiseen. En myöskään ole pitkään aikaan ollut muiden bloggaajien kanssa tekemisissä. Mielessä on jopa välillä käynyt ajatuksia siitä, kannattaako minun enää kirjoittaa blogia. En kuitenkaan ole vielä harkinnut lopettamista, koska bloggaaminen on kuitenkin vuosien varrella antanut minulle niin paljon ja kirjoittaminen tuntuu kivalta edelleen. Suhtautumiseni blogiin on vain muuttunut. Ehkä se on ihan normaalia - onhan tällä blogilla kuitenkin ikää jo 4 vuotta ja monenlaisia muutoksia on sinä aikana tapahtunut minun ja Futuran elämässä. Tämä on vain tällaista pohdintaa, eikä kenenkään kannata nyt kuvitella, että olisin oikeasti lopettamassa bloggaamista.

Viime viikolla meillä oli todella hauska aamu tallilla Ninan ja Millan kanssa. Menin tallille suoraan yövuorosta ja pitkästä aikaa pääsin ratsastamaan yhdessä kaverin kanssa. Nyt olen käynyt paljon tallilla ihan vain yksin, joten tuntui tosi kivalta päästä kaverin kanssa samaan aikaan kentälle. Sumuinen aamu oli myös täydellinen kuvaamista varten ja Milla sai otettua meistä mielestäni tosi kivoja kuvia.





Futura liikkui todella kivasti, joten vähän näin jälkikäteen harmittaa, etten tajunnut pyytää Millaa kuvaamaan yhtään videota. Nämä kuvat ovat kuitenkin mielestäni ihanan taianomaisia etenkin hieman muokattuina. Olen huomannut, että nämä aikaiset aamuratsastukset tarjoavat joskus tosi mukavia elämyksiä, kun joka puolella on rauhallista ja kaunista. Aikaisissa aamuissa on ihan oma tunnelmansa.





Huomaa kyllä, että on tullut paljon ratsastettua, koska kahdet ratsastushousuistani ovat kuluneet perseestä puhki ja saappaissakin on ammottava reikä vetoketjun vieressä. Piti laittaa uudet housut ja saappaat tilaukseen. En tykkää vaatteiden ostelusta mitenkään erityisemmin ja yritän aina vitkutella asian kanssa viime tippaan. Kuvissa nuo nykyiset saappaat ja housut näyttävät ihan edustavilta, mutta totuus on todellakin toinen! :D



Nyt lähden iltaratsastukselle, sitten yövuoroon ja huomenna aamulla olisi tarkoitus kokeilla kankiosia LG Bridleen, kun saan tutulta sellaiset lainaan. Hyvää viikon alkua kaikille ♥