24 heinäkuuta 2016

En osannut päättää, joten valitsin kaiken

Vietin tänään oikein kivan tallipäivän ystäväni Millan kanssa. Ensin käväisimme Ruskeasuolla katsastamassa Top Dressagen avoimien ovien päivän. Minua vähän hurjistutti mennä sinne tällaisena paatuneena puskahurjastelijana, mutta onneksi tapahtuma oli todella lämminhenkisesti järjestetty kahvitarjoiluineen ja Emile Faurien pitämää valmennusta oli mielenkiintoista seurata. Tämän tasoisena ratsastajana en hirveästi saa irti lähemmäs GP-tasoisten ratsukoiden seuraamisesta ja katsoimmekin ainoastaan ensimmäisen valmennuksen, jossa hevonen oli hieman nuorempi ja lisäksi melko herkän ja säpäkän oloinen. Siitä sai joitain ihan hyviä vinkkejä omaankin ratsastukseen, vaikka Futuran kanssa ollaankin ihan eri tasolla. Ratsukoiden kuvaamista tapahtumassa pyydettiin välttämään, joten nappasimme vain meistä pienen tunnelmakuvan. Kun perseemme alkoivat puutua istumisesta, päätimme lähteä Futuran luo Sipooseen.

Odottelemassa kouluvalmennuksen alkua. Tässä vaiheessa katsomo oli vielä melkein meidän, mutta kentän vierusta tuli pian ihan tupaten täyteen porukkaa.

Koska tallin pääsisäänkäynnin eteen oli parkkeerattu traileri, jouduimme laittamaan Futuran kuntoon tallin "vanhalla puolella", jossa Futura asui muutama vuosi sitten itsehoitotallia pyörittäessämme. Oli melko nostalgiset tunnelmat! :D

Mulla oli kyllä ollut aivan hirveä ikävä tätä ötökkää, vaikka olin vain kolme päivää poissa tallilta. On se niin hassu ja soma!
En osannut päättää, ratsastanko koulua, hyppäänkö vai menenkö kaulanarulla, joten päätin tehdä vähän kaikkea. Milla naureskeli, että kouluvalmennuksen katsominen taisi auttaa, koska meillä meni Futuran kanssa väistöt paremmin kuin pitkään aikaan, raviväistöt ehkä jopa paremmin kuin koskaan. Oikeasti siitä taitaa vain olla liian kauan aikaa, kun Milla on ollut viimeksi katsomassa meidän koulutuuppailua. Futura kyllä tuntui muutenkin tosi hyvältä, paitsi laukassa, jossa sen takaosan työskentely tuntui vähän hiipuvan.



Joku lukija toivoi minulta postausta siitä, mitä Futura tällä hetkellä koulupuolella oikein osaa ja millaisella kaavalla yleensä ratsastan koulutreenejä. Otin loman kunniaksi itseäni niskasta kiinni ja kirjoitin postauksen välittömästi toiveen saatuani. Ajastin julkaisun ensi viikolle, sillä luvassa on taas pientä lomareissua. Olen aina ollut vähän huono ajastelemaan noita postauksia, sillä tykkään enemmän kirjoittaa kuulumisia reaaliajassa. Seuraavissa kuvissa on muuten niinkin eksoottinen asia, kuin raviväistö meneillään. Futuralla ei mennyt kertaakaan herne nenään ja onnistuttiin tekemään useampi raviväistö ihan selkein ristiaskelin. Oi kyllä, olen ihan hitsin tyytyväinen!!! :)










Lopuksi otin pari hyppyä kumpaankin suuntaan. Hyppäämistä varten otin jalustimet pois, koska karvasatulalla ratsastaessa jalustimille ei saisi kauheasti varata painoa ja vaikka meillä onkin karvasatulassa painoa jakava täytepatja sisällä, otan hypyt kuitenkin mieluumin ilman jalustimia. Kunnon satulaa en viitsinyt muutaman hypyn takia laittaa, koska karvasatulalla tykkään huomattavasti enemmän ratsastaa koulua ja saan istuntani siinä huomattavasti paremmaksi kuin Futuran estesatulassa. Vaikka laukka tuntui ponnettomalta, hypyt eivät tuntuneet siltä lainkaan. Millakin kommentoi, että Futura teki hyviä hyppyjä. Hypyt tuntuivat selkäänkin teräviltä, tosin itse jouduin vähän taiteilemaan kyydissä ilman jalustimia ja otin parissa ensimmäisessä hypyssä varmuuden vuoksi vähän tukea harjastakin, jotta en vetäisi ohjista hypyissä. Näköjään ne sitten roikkuivatkin pyykkinaruina... :D


Pidempään blogia lukeneet varmaan tietävät minun ja Futuran historian kaulanarulla ratsastuksen osalta. Ensin oli nopeaa edistystä ja pystyimme jopa kerran hyppäämään ihan kunnon rataa kaulanarulla. Sitten erehdyin kerran ratsastamaan kokonaan ilman varusteita ja vaikka mitään kamalaa ei tapahtunut, Futura huomasi, että voi vaihdella suuntaa ihan oman mielensä mukaan ja alkoi kieltäytyä kulkemasta vasempaan kierrokseen myös kaulanarulla ratsastaessa. Siinä meni sitten kaulanarulla hyppääminenkin vauhdilla takaisin lähtöruutuun. Futura on juuri sellainen hevonen, että oppii kerrasta asiat - niin hyvät, kuin huonotkin. Se ei myöskään tee yhtikäs mitään, mitä ei oikeasti ole motivoitunut ja halukas tekemään. Niinpä treenasimme tuon jälkeen hyvin varovasti ja satunnaisesti kaulanarulla ratsastusta ajatuksena ainoastaan saada Futura kulkemaan halutussa askellajissa ja haluttuun suuntaan, ilman mitään hienosäätöä ja suurempia vaatimuksia. Sitä ollaan nyt treenattu varmaan 1,5 vuotta ja viime aikoina olen taas mennyt kaulanarulla enemmän. Enää pariin kuukauteen Futura ei ole juurikaan yrittänyt itsenäisiä suunnanvaihtoja ja olen saanut kontrolloitua sitä selvästi paremmin. Siispä päätin, että nyt on aika nostaa vaatimustasoa. 

Ensin kävelimme puomin yli, sitten ravasimme ja lopulta laukkasimme. Meni upeasti! Toisessa kierroksessa, eli juuri siihen pahamaineiseen vasempaan kierrokseen ratsastaessa Futura päätti, että ei tasan tarkkaan ylitä ensimmäistäkään puomia. Mentiin muutaman kerran ohi, kunnes vimmastuin ja ilmoitin Futuralle, että nyt muuten mennään. Ja lopulta, ankaran yrittämisen jälkeen pääsimme puomin yli myös vasemmassa kierroksessa pariinkin kertaan sievällä loikalla ja ilman vastustelua. Milla jo kommentoi, että kannattaa lopettaa suosiolla touhu siihen, mutta olin vakaasti päättänyt, että hyppäämme estettä kaulanarulla ja luotin onnistumiseen. Ei muuta kuin puomit takaisin ristikoksi, suunnanvaihto oikeaan kierrokseen ja muutama onnistunut ylitys. Futura innostui niin paljon, että viimeisen hypyn jälkeen raviin siirettyäni se *kröhöm* kuskasi minut vielä kerran esteen yli. Nauratti, enkä edes harkinnut pois kääntämistä, koska Futura oli juuri itse vasemmassa kierroksessa luikkinut sujuvasti esteen ohi, enkä todellakaan halua edistää sellaista käytöstä. Vasemmalle en sentään yrittänyt hypätä kaulanarulla ristikkoa vielä tänään, koska hiljaa hyvä tulee. Mutta olihan tässä jo 1,5v harjoiteltu ja kyllä jossain vaiheessa täytyy tulla pois mukavuusalueelta! ;)



Tässä on se viimeinen hyppy, jolle Futura lähti vähän omatoimisesti :D
Kaulanarullakin Futura kulkee mielestäni aika kivasti ja ajoittain jopa melko ryhdikkäänä, vaikka hakeutuukin aina pidempään muotoon.

Kuvanmuokkausohjelma vähän kiukutteli, joten siksi osa kuvista voi olla ihan eri sävyisiä keskenään tai muuten oudon näköisiä. Lisäksi Blogger kiukuttelee ja yrittää itsenäisesti siirrellä kuvien paikkoja ja estää minua muokkaamasta tätä tekstiä. Halusin kuitenkin päästä julkaisemaan tämän postauksen nyt, sillä olen innoissani Futuran edistyksestä, kaulanarulla hyppäämisestä pitkästä aikaa ja kaikesta muustakin. En aio nyt uhrata ajatuksiani tekniselle säädölle, koska olen lomalla. Lopuksi vielä kiitos mahtavalle talliseuralleni Millalle kivasta päivästä ja ihanista kuvista. ♥ Tästä on taas kiva jatkaa lomailua eteenpäin. Ensi viikolla sitten enemmän kertomuksia ja kuvia koulutreeneistämme siinä lupaamassani postauksessa. Hyvää viikonloppua kaikille!



Lue koko postaus »

22 heinäkuuta 2016

Lomatunnelmia




Viime maanantaina suuntasimme poikaystäväni kanssa kohti Latvian pääkaupunkia Riikaa. Vietimme siellä muutaman päivän kaupunkiloman ja käväisimme yhtenä päivänä myös Jurmalassa, josta löytyy noin 30 km:n mittainen, upea hiekkaranta. Kuvasimme ensimmäistä kertaa GoPro:lla Canonin digikameran ja puhelimien kameroiden lisäksi. Minulla on kaikkein alkeellisin GoPro, josta ei näe näytöltä ollenkaan, miten kuva onnistui. Olikin aivan mielettömän jännää ja hauskaa katsoa kuvat vasta kotona - vähän kuin ennen vanhaan, kun filmi piti erikseen käydä kehittämässä ja odottaa valmiiden kuvien saapumista postissa. Jännitti, miten olimme onnistuneet, mutta suurin osa kuvista oli yllättävän kivoja!

Rantalomaa ajatellen tuuli oli melko kova, joten emme viihtyneet aurinkoa ottamassa paria tuntia kauempaa. Itse olisin kyllä voinut mennä uimaankin, sillä siedän kylmyyttä hieman poikaystävääni paremmin. Kun uimakaveria ei ollut, päädyin lähinnä juoksentelemaan rantavedessä ja ihmettelemään aaltoja. Hiekkaan hautautuminen lämmitti mukavasti ja kun tuli kylmä, rannalta löytyi onneksi useampia katettuja terasseja, joissa oli tuulelta suojaavat sermit. Terassilla olisi kyllä viihtynyt pidempäänkin, mutta päätimme orastavan nälän iskettyä lähteä tutkimaan alueen vanhoja huviloita ja etsimään jotain syötävää ostoskadulta.

"Minä voin kaivautua minne vain. MINNE VAIN!" (kuka on nähnyt Muumilaakson tarinoiden Muurahaisleijona-jakson? :D Tunsin itseni muurahaisleijonaksi hiekkaan kaivautuessani.)



Löysin muuten reissun aikana nimikkokatuni. Pienen vahinkogooglettelun seurauksena saimme selville, että Latviasta löytyy kolme "Kaktu iela"-nimistä katua. Yksi sattui olemaan parin kilometrin kävelymatkan päässä Riian vanhasta kaupungista, joten olihan meidän pakko navigoida itsemme sinne. Olimme ehkä lievästi pettyneitä, kun perille päästyämme huomasimme nimikkokatuni olevan remontissa. Se oli lyhyt, umpikujaan päättyvä pikkutie, jonka päähän työmiehet innokkaasti rakensivat jotain. Lyhyen pettymyksen jälkeen piti tietenkin ottaa siinä omalla kadullani selfie ja laittaa se Instagramiin. Ensijärkytyksen jälkeen olin aivan vakuuttunut, että minun kadulleni on rakentumassa jotain todella hienoa! ;) Tässä on vielä muutama kuva, jotka räpsimme GoPro:lla paikan päällä. Meille ei varsinaisesti selvinnyt, tarkoittaako Kaktu jotain latviaksi, mutta pienen googlettelun perusteella se liittyy ainakin jollain tavalla synnyttämiseen ja nurkkaan :'D Jos joku tietää paremmin, niin kertokaa toki.



Vähän tuntuu ankealta laittaa tänne lomakuvia, joissa palloilen yksin, kun pariskuntana olimme kuitenkin liikenteessä ja lähes kaikissa kuvissa muikistelimme oikeasti yhdessä. Tuntuu, että näistä kuvista puuttuu jotain, mutta on ihan tietoinen linjaus pitää parisuhde yksityisenä ja jakaa blogiin vain nämä harvat ja valitut kuvat. Riika oli kyllä kiva kaupunki ja siitä tuli mieleen joku Tallinnan, Pariisin ja Pietarin villi yhdistelmä. Hassuinta oli kieli, josta ymmärsin sanoja sieltä ja täältä, koska osaan hyvin viroa ja ala-asteella on tullut venäjääkin opiskeltua. Asiakaspalvelukulttuuri oli hyvin erilainen kuin Suomessa ja kun usein puhutaan, että suomalaiset ovat juroja ja hiljaisia, niin mielestäni latvialaiset olivat sitä vielä enemmän. Palvelu ei ollut missään ilkeää, mutta monessa paikassa asiakaspalvelutyöntekijät eivät edes katsoneet silmiin tai hymyilleet.

Eniten aikaa meillä meni varmasti iltaisin sopivaa ravintolaa etsiessä, kun kaupungin laajasta ravintolatarjonnasta oli oikeasti vaikea valita, mihin mieluiten menisi. Joka kerta löytyi kuitenkin mukava paikka, jossa sai vatsansa täyteen hyvää ruokaa ja viiniä. Hotellimme sijaitsi kaupungin laitamilla ja Riian kauniin keskustan lisäksi pääsimme näkemään kaupungin rujomman ja neuvostoliittohenkisemmän puolen. Kaikkialla oli kummitustalomaisista rakennuksista huolimatta todella rauhallista ja uskalsimme hyvin liikkua ihan kävellenkin takaisin hotellille myös öiseen aikaan. Parhaiten jäivät mieleen ihanat kahvilat, täyteläinen cappuccino, Jurmalan upea ranta ja keskustan kauniit puistot. Eläintarhassakin tuli käytyä ja tapiirin kärsä oli ihanista ihanin, mutta joidenkin ahtaissa oloissa elävien eläinten kohtalo jäi surettamaan sen verran, että mietin pitäisikö jättää jatkossa eläintarhat kokonaan väliin. Isommilla eläimillä oli hyvin tilaa, mutta esimerkiksi poni näytti elävän ilman lajitoveria ja monien eläinten aitaukset olivat mielestäni liian pieniä ja sotkuisia.

Tapiiri ♥




Loma ulkomailla teki hyvää, mutta oli kyllä ihana nähdä Futuraa tänään kolmen päivän tauon jälkeen. Ensi viikolla lähdemme taas reissaamaan, mutta silloin pysymme Suomessa. Mitä piditte tällaisesta vähän erilaisesta postauksesta? Varmaan seuraavaltakin reissulta kertyy jotain kuvamateriaalia ja voin julkaista niitä täällä tietyissä rajoissa, jos jaksatte lukea satunnaisesti muutakin, kuin Futuran kuulumisia. :)
Lue koko postaus »

20 heinäkuuta 2016

Kesäjuttuja

Meillä on ollut tähän saakka Futuran kanssa ihana kesä. On ollut rentoja maastohömpöttelyjä ilman satulaa, siinä sivussa pientä auringonottoa hevosen selässä, ihania sunnuntaikärryttelyjä auringonlaskussa, kiitolaukkoja raviradalla ja metsäteillä, onnistuneita estetreenejä, rentoa kaulanaruilua, hikistä koulutreeniä, rapsuttelua, jännittävien asioiden kohtaamista, tiimityöskentelyn hiomista ja paljon muuta. Tuntuu, että meidän välinen luottamus on kasvanut suurin askelin viime aikoina. Usein minulla on Futuran kanssa sellainen tunne, että olemme oikeasti yhtä, eikä tarvitse kuin ajatella jotain asiaa, niin Futura tekee sen jo. Tottakai aina välillä on niitäkin hetkiä, kun treeni ei kulje ja takapakkia tulee, mutta lähes aina meillä on hurjan hauskaa. Tämä kesä on ehdottomasti ollut Futuran liikutuksen puolesta monipuolisempi kuin koskaan ennen ja olen saanut paljon uusia ideoita yhteiseen tekemiseen. 

Haluan nyt jakaa kanssanne kaverini Jennan ottamia kuvia alkukesältä. Sain nämä kuvat vasta nyt, koska Jenna kuvasi murtuneella sormella, jolla kuvaaminen onnistui, mutta kuvien käsittely taas oli hyvin hidasta. Kun sormi oli tervehtynyt, Jennalta hajosi epäonnisesti tietokone ja kuvien saanti viivästyi entisestään, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan! Futura ei ollut näitä ottaessa vielä edes päässyt laitumelle ja se oli aika hoikassa kunnossa verrattuna nykyhetkeen. Tämä oli kuitenkin yksi niistä ihan tavattoman onnistuneista ratsastuskerroista, jolloin Futura oli oikein poikkeuksen vastaanottavainen, rento ja miellyttävä kaikin puolin. Käytiin maastossa, ratsastin askellajit läpi ja Futura oli todella hyvän tuntuinen, hypättiin ilman satulaa ja lopuksi vaihdoin vielä suitset kaulanaruun. Kaikki meni ihan nappiin ja minulla oli Futurasta sellainen tunne, että se teki mielellään, rentona ja tyytyväisenä kaiken mitä keksin pyytää. Juuri sellainen mukava mussukka, josta ei voisi luopua mistään hinnasta. Yksinkertaisesti maailman paras tyyppi - ja se välittyy mielestäni ihanasti näistä kuvista. Tällä kertaa jätän siis tekstin vähemmälle ja annetaan kuvien puhua puolestaan.


Tämä iloinen ja jotenkin varsamainen katse on mielestäni Futuralla aivan vastustamattoman suloinen ♥

Valkovuokoissa kahlaus oli piristävää!





Näillä ihanilla metsäpoluilla kelpaa tallustella.





Futura oli niiiin innoissaan, kun tajusi pääsevänsä hyppäämään! Ilmeestäkin ehkä huomaa! :D
Futura niin terävänä!
Tässä on laukannosto meneillään.

Tämä on ehdoton suosikkini näistä kaulanarukuvista!
Oikeasti käväisin vain muutaman sekunnin tuolla makaamassa, koska pelkäsin rinkulan tippuvan - ja sitten olisin ollut jokseenkin avuttomasti kokonaan ilman varusteita. :D

Mitäs me onnelliset kaverukset ♥



En käsitä, kuinka Futura voi näyttää noin plussapallolta, vaikka oikeasti oli melko hoikassa kunnossa tuolloin!


Futuraa jännittää meidän tallin pihassa oleva pieni lampi.  Kun herraa vähän jännittää, on helppo saada pörhäköitä kuvia. Aina joku kysyy, voiko tuossa lammessa uittaa, mutta sen pohja ja jyrkät rannat eivät valitettavasti sovellu hevosen uittamiseen.



En kestä tuota Futuran ilmettä, se on ehkä maailman söpöin!
En ymmärrä, mihin mun posket on kadonneet?! :D

Tämä on myös yksi suosikkikuvistani - kerrankin sekä minä, että Futura suhteellisen onnistuneilla ilmeillä ja asetelmakin on jotenkin harmoninen.

 Kaikki kuvat ©Jenna Lindstedt

Yleensä odotan saavani kuvat mahdollisimman pian ja olen odottaessani melko kärsimätön, mutta näiden kuvien kohdalla tiesin jo etukäteen, etten tule saamaan niitä kovin nopeasti. Osasin sitten odotella kuvia ihan rennosti, enkä hermoillut viivästyksistä. Nyt oli hauskaa katsella kuvia näin pitkän ajan jälkeen, kun en edes muistanut aivan tarkasti, mitä kaikkea tuolloin toukokuun lopussa tuli kuvattua. Näitä lammen rannassa räpsittyjä kuvia en osannut edes odottaa, koska olimme lammella kuvaamassa korkeintaan pari minuuttia ja olin jo ehtinyt unohtaa koko asian. Ihanat kuvat tulivat siis nyt positiivisena yllätyksenä. Itse en oikein edes osaa päättää, mistä kuvista pidän eniten, koska kaikissa noissa on oma tunnelmansa. Ehkä nuo viimeiset potretit vievät silti voiton, vaikka hyppykuvat ja kaulanaruilukuvatkin ovat mielestäni ihania. Parasta kaikissa kuvissa on kuitenkin Futuran ihana katse. En tiedä mitään yhtä rakastettavaa, kuin nuo samettiset silmät ja terhakkaat korvat.

Lue koko postaus »