keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Voihan väsymys!


Kun sain opiskeluasiat päätökseen muutama viikko sitten, ajattelin elämäni muuttuvan vähemmän kiireiseksi. Taisi olla turha toivo, sillä tällä hetkellä musta tuntuu siltä, että hukun töihin. En yleensä kirjoita työasioista blogiin, mutta nyt on pakko hieman purkautua. Olen ollut aina huono rauhoittumaan ja ottamaan aikaa vain itselleni. Unentarpeeni on pääsääntöisesti vähäisempi kuin suurimmalla osalla ihmisistä. Olen hyvä nukahtamaan ja hyvä heräämään mihin aikaan tahansa, mutta en osaa nukkua pitkiä aikoja kerrallaan. Tänään olisi ollut hyvää aikaa nukkua, kun vuokraaja hoitaa Futuran ratsastuksen, mutta sain nukuttua yövuoron jälkeen vain 4 tuntia ja heräsin niidenkin unien aikana kolme kertaa.

Olen tehnyt nyt kaksi kuuden yön työputkea siten, että välissä oli vain kaksi vapaapäivää. Saan lähes poikkeuksetta yövuorojen jälkeen nukuttua 4-5 tuntia, jonka jälkeen käyn yleensä tallilla ja yritän nukkua vielä illalla tunnin tai pari. Yövuorojen jälkeen kuitenkin tarvitsisi hieman enemmän aikaa palautua, eikä unen laatu ole päivällä samanlaista kuin yöllä. Siksi tällaiset pitkät työputket ovat todella väsyttäviä. Vaikka olisin nukkunut vähän, pysyn kuitenkin töissä hyvin hereillä. Väsymys näkyy enemmän henkisenä ahdistustilana. Edellisen kuuden yön putken aikana tein myös päivisin paljon käännöstöitä ja käänsin samalla viikolla noin 7000 sanaa. On sanomattakin selvää, että on raskasta tehdä töitä öisin ja käännöksiä päivisin. Olen kuitenkin todella kiitollinen siitä, että  minulla on mahdollisuus tehdä kahta työtä, joista toisessa saan itse valita työaikani, sillä se helpottaa huomattavasti hevosenpitoa. Lisäksi työtilanne on Suomessa nyt ylipäätään niin huono, että täytyy olla tyytyväinen siitä, että itselle riittää paljon töitä. 

Jo vuosia olen saanut kuulla ihmettelyä siitä, kuinka jaksan tehdä yötöitä, kirjoittaa blogia, omistaa hevosen ja nyt vielä viimeisen vuoden ajan noiden lisäksi olen tehnyt myös käännöstöitä ja opiskellut. Aina olen jaksanut tosi hyvin. Olen huono kieltäytymään töistä ja  minulle on vaikeaa olla tekemättä mitään, joten olen mukisematta hoitanut ne työt, mitä on tarjottukin. Nyt olen usein yöllä töissä ollut vain ahdistunut, stressaantunut ja halunnut kotiin nukkumaan. Joskus kurkkua on vain kuristanut koko työyön ajan. Usein nukkumaan mennessä käyn niin ylikierroksilla, etten meinaa saada nukuttua millään. Olen jo 6,5 vuotta tehnyt töitä huoltoasemalla ja sitä ennen pari vuotta mm. ravintoloissa, joten ehkä työ alkaa jo tulla korvista ulos, kun ei se kuitenkaan mikään kutsumusammattini ole. Työn suhteen siis kaipaisin ihan täysin uusia kuvioita, mutta se on mahdollista aikaisintaan keväällä, kun valmistun virallisesti oppisopimuskoulutuksesta.


Nyt olen ollut niin väsynyt työhöni ja sen määrän, että olen jopa maininnut siitä työkavereilleni. He ovat ihmetelleet ja sanoneet, etteivät olisi uskoneet että MINÄ voin olla väsynyt, kun olen aina niin energinen ja hyvällä tuulella. Niin se on, että energisinkin ihminen väsyy joskus. Huomisesta mulla alkaa viiden päivän vapaa, mutta käännettävää olisi seuraavan viikon aikana noin 10 000 sanaa, joten sen taas tietää mihin vapaapäivät kuluvat. Onneksi seuraavassa työvuorolistassa ei ollut yhtäkään kuuden yön työputkea, joten saan ottaa edes vähän rennommin. Käännöstyötkin helpottavat varmasti taas joulun jälkeen. Jos joku kuitenkin näkee minut jossain elävän zombien näköisenä, ei kannata ihmetellä.

Kun tuossa välissä olin kaksi päivää vapaalla (eli periaatteessa yhden, kun se ensimmäinen vapaa alkaa samana aamuna kuin yövuoro päättyy ja menee puoliksi nukkumiseen), kävin käyttämässä sen estekisoista palkinnoksi saamani lahjakortin urheiluhierontaan. Olen yrittänyt välillä ottaa aikaa vain itselleni ja rauhoittua vaikka sitten pakolla. Hieronta sopi hyvin tähän rauhoittumiskuvioon ja menisin vaikka heti uudestaan, jos pääsisin!


Olin käynyt vain kaksi kertaa aikaisemmin hieronnassa ja tämä hieroja oli kyllä ehdottomasti tähänastisista paras. Hieronta oli todella rentouttavaa ja miellyttävää. Lapaluiden alta olin aika pahasti jumissa ja niitä jumeja hieroja availi sen verran, että tuntui kyllä ihan kunnolla. Jumit kuitenkin aukesivat käsittelyssä ja hieronnan jälkeen olo oli tosi hyvä. Hieroja neuvoi erilaisia jumppaliikkeitä, joiden avulla selkään saa lisää liikkuvuutta. Alaselässä ei juurikaan ollut mitään jumeja ja pienet rintalihakset olivat kuulemma mulla aivan erinomaisessa kunnossa, mikä oli sinänsä erikoista, että jos yläselässä on ongelmia, rintalihaksetkin saattavat silloin olla heikossa kunnossa. Hieroja varoitteli, että seuraavana päivänä voi olla selkä hieman kipeä hieronnan jäljiltä, mutta sen pitäisi mennä nopeasti ohi. Seuraavana aamuna selkä olikin niin arka, että hyvä kun pystyi edes selällään makoilemaan, mutta jo samana iltana olo oli paljon parempi kuin ennen. Nyt selkä on tuntunut vetreältä ja olen muistanut venytelläkin.

Hieroja muuten ihmetteli ihoni hyvää kuntoa, sillä hän sattui olemaan myös kosmetologi ammatiltaan. Onkin aika jännä juttu, että vaikka olen kärsinyt kasvojen aknesta, mulla on kaikkialla muualla lähes täydellisen virheetön ja todella sileä iho. Naamakin on kyllä pysynyt hyvässä kunnossa edelleen, mikä on todella kivaa. Vaikka olen kiireinen ja aika stressaantunutkin nykyisestä työmäärästäni, se ei ole ainakaan vaikuttanut ihoni kuntoon negatiivisesti. Tilanne on kyllä sinänsä erikoinen, että tämän väsymyksen ja työstressin vastapainoksi olen tällä hetkellä äärimmäisen onnellinen, rakastunut ja iloinen kaikesta mahdollisesta elämässäni tapahtuvasta. 

Kyllä töissäkin jaksaa vielä nauraa hassuille jutuille, kuten viime yönä kahdelle känniselle somalille, jotka yrittivät ostaa minulta Star Trek-tupakkaa (ei ole olemassakaan sellaista! :D) ja kertoivat olevansa matkalla viemään TALIPALLOJA Vantaalle, koska "ne on vissiin loppu". Ihmissuhdeasiat sujuvat elämässäni nyt paremmin kuin hyvin ja Futuran kanssa on mennyt todella kivasti jo pitkään. Kavereita ehdin nähdä valitettavan vähän, mutta koska asun poikaystäväni kanssa, en kuitenkaan ole koskaan yksinäinen. Asiat ovat siis oikein hyvin, mutta töitä on vähän liikaa ja olen ihan poikki. Jos jollain on hyviä vinkkejä kiireiselle ihmiselle rentoutumiseen, kertokaa ihmeessä. En halua palaa loppuun, vaikka olenkin niin itsepäinen, etten osaa jättää töitä keskenkään. Yritän kuitenkin edes kerran viikossa pitää vapaapäivän, jolloin minun ei tarvitse käydä töissä, tehdä käännöksiä, eikä välttämättä edes käydä tallilla. Aina se ei onnistu, mutta yritän parhaani, että saisin levättyäkin.


Kiitos muuten kaikille edelliseen postaukseen kommentoineille! Oli mahtavaa saada niin paljon kommentteja ja vertaistukea kengitysasiaan liittyen. Juuri tällaista vuorovaikutusta olen pitkään kaivannut blogiini! :) Moni ehdotti myös, että opettelisin itse lyömään irtokengän tai jopa kengittämään. Olen joskus koettanut harjoitellakin, mutta se oli hermoja raastavaa ja yhden jalan kengittämiseen kului tolkuttomasti aikaa, joten tässä elämäntilanteessa en mitenkään jaksa kaiken muun kiireen lisäksi opetella tuollaista tarkkuutta vaativaa taitoa. Pisteet kuitenkin kaikille, jotka tuon homman osaavat - varmasti käytännöllinen taito jokaiselle hevosenomistajalle. Itse kuitenkin tykkään mieluumin antaa hevoseni ammattilaisen käsiin nikkaroitavaksi. Toinen asia, mitä en uskaltaisi tehdä, on kopin vetäminen. Ei tulisi edes mieleen ajaa pikku E:tä, sillä en ikimaailmassa uskaltaisi kuljettaa omaa hevostani, vaikka luotankin muuten taitoihini auton ratissa.

Futuran kengittäjän kanssa sovittiin, että kokeillaan vielä joitain keinoja seuraavassa kengityksessä ja jos ei tärppää, vaihdan sitten vasta kengittäjää. Uuden ulkoasunkin muuten sain laitettua. Banneri ja tausta ovat Merin käsialaa, joten suuret kiitokset hänelle upeasta työstä! :)

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Kadonneiden kenkien kirous

Kolme pudonnutta kenkää 2,5 viikon aikana.

Kun irtokengän laitto maksaa yleensä täällä päin noin 20 euroa, ei paljon naurata tämä kengäntiputtelutahti. Futuralla ei nuo etukengät vain millään tunnu pysyvän jalassa, vaan viskelee niitä vuorotellen milloin minnekin. Oudointa tässä on, että meillä ei edes ole kovin mutaiset tarhat ja Futuran tarhastakin on kuraisin osa nyt rajattu pois ja tuotu täytteeksi hiekkaa, jotta kuivat kohdat pysyisivätkin kuivina. Lunta satoi toissapäivänä kymmenisen senttiä ja se on jo sulamaan päin. Futura on tietysti saattanut riehua tarhassa normaalia enemmän talvesta riehaantuneena, mutta kenkien tiputtelu alkoi jo ennen tätä lumen tuloa. Muutama kenkä tippui kesänkin aikana, mutta ajattelin sen olevan ihan normaalia laitumella. 

Oma kengittäjämme sanoi minulle suoraan, että hän ei vaan näköjään saa Futuralla enää kenkiä pysymään ja ehdotti kengittäjän vaihtamista. Hänellä on paljon asiakkaita ja Futura taitaa olla yksi kauimmaisista, joten on ihan ymmärrettävää, ettei niin riemusta hihkuen tule jatkuvasti laittelemaan irtokenkiä tai muutenkaan kengittämään. Meillä on ollut sama kengittäjä jo 3,5 vuotta ja sitä ennen vain yksi vakituinen kengittäjä tässä 6,5 vuoden aikana. Voi laskea yhden käden sormilla ne kerrat, kun joku muu on Futuran kengittänyt tänä aikana ja kahden käden sormilla satunnaiset irtokenkien laittajat. Syksyllä meillä kävi kerran eri kengittäjä, jonka jälkeen kengät pysyivät tosi hyvin, vaikka kengitysväli olikin sen jälkeen reilun viikon normaalia pidempi. Tämä kengittäjä kuitenkin mainitsi, että hänen on vähennettävä talveen mennessä asiakkaita muiden kiireiden takia. En siis ole kehdannut pyytää häntä uudestaan kengittämään, vaikka hän onkin minulle ennestään tuttu ja varmaan kiltteyttään kyllä tulisi laittamaan Futuralle kengät.

Jotenkin mulle kengityssuhde on samanlainen, kuin joillain muilla naisilla ehkä suhde omaan kampaajaan. ( Itsehän en käy kampaajalla koskaan, mutta olen muilta kuullut tällaista... :D ) Kengittäjä on samalla myös kaveri, jonka kanssa tulee kengityksen aikana mukavasti vaihdeltua kuulumiset puolin ja toisin. Siksi olen todella nihkeä vaihtamaan kengittäjää. Ikävöin joskus edelleen vanhaa kengittäjäämme ja mietin mitä hänelle kuuluu. Nykyisen kengittäjän kanssa jutustelen aina mielelläni ja jos nyt joudun vaihtamaan kengittäjää, en halua vaihtaa keneen tahansa. On vaikea löytää kengittäjä, joka tekee työnsä hyvin ja on lisäksi mukava. Futura on niin helppo kengitettävä, ettei sen puolesta kengittäjän löytämisen pitäisi olla vaikeaa. Tuntuu vain itselle niin suurelta kynnykseltä vaihtaa kengittäjää, kun on niin tottunut siihen, että sama ihminen hoitaa aina kengityksen. Meidän tallilla käy tietysti muitakin kengittäjiä,  mutta muilla hevosilla tuntuu olevan kengitys aina ihan eri aikaan kuin Futura kengitystä tarvitsisi.

Koska joku varmaan tulee nyt ehdottamaan kengättömyyttä tähän postaukseen, sanon jo valmiiksi, etten usko sen sopivan Futuralle tähän tilanteeseen. Meidän tallilta kun ei pääse maastoilemaan pehmeille pohjille kovin helposti, vaan joutuu kulkemaan aika pitkiä matkoja asfaltilla ja kivikkoisilla teillä. Lisäksi Futuralla oli aika huonot kaviot ostaessani sen ja ne on kengityksen ansiosta saatu pitkän prosessin jälkeen hyvään kuntoon, joten en halua ottaa riskiä, että ne alkaisivat taas halkeilla. Bootsien käyttö kuulostaa tosi hankalalta, joten mieluumin pidän Futuran kengässä, kun se on siihen nuoresta saakka tottunut.

Onko muilla ollut ongelmia kenkien pysymisen kanssa ja kuinka olette ne ratkaisseet? Saa toki myös ehdotella hyviä, luotettavia ja mukavia kengittäjiä, jotka tulevat riemusta kiljuen sovittuna ajankohtana kengittämään maailman kilteimmän ja herttaisimman hevoseni Pohjois-Vantaalle. (tässä kohtaa voidaan joustaa sen verran, ettei tarvitse tulla riemusta kiljuen, kunhan on muuten ihan kesy) Ehdotukset otetaan vastaan joko kommentilla tai sähköpostilla osoitteeseen kaktu@hotmail.com.



P.S. Etsin myös talvisemman bannerin/ulkoasun tekijää. Haluaisin tällä kertaa oikeasti huolella tehdyn ulkoasun ja hyvälle tekijälle voin siitä ja bannerista myös maksaa pienen korvauksen. Tarjouksia saa laittaa tulemaan sähköpostiini kaktu@hotmail.com! :)