07 joulukuuta 2016

Komea itsenäisyyspäivän kavaljeeri

Eilen olin pitkästä aikaa tallilla valoisaan aikaan ja halusin päästää Futuran hetkeksi juokseman irtona aidatulle pellolle. Pakkaset ja lumettomuus ovat jatkuneet jo pitkään ja monesti iltaisin tallilla käydessäni Futura on joutunut tyytymään käyntijumppaan kovalla kentällä. Kenttä on ainoa paikka, jossa on valot ja pelto taas on tällä hetkellä ainoa paikka, jossa pohja sallii käyntiä reippaammankin menon. Tänään yritän hankkia itselleni otsalampun, jonka valossa voisi uskaltautua pimeässä joskus maastoonkin. Käyntijumppakin on toki tehokasta ja nyt on ainakin tullut treenattua kovasti esimerkiksi pohkeenväistöjä, joita olen usein turhan laiska tekemään. 

En tiedä, voiko mikään olla ihanampaa, kuin katsoa oman hevosen riemua sen juoksennellessa vapaana. Futura oli oikein pörheänä päästessään pitkästä aikaa juoksemaan irtona. Teimme muutamia luoksetuloharjoituksia, mutta muuten en vaatinut Futuralta mitään ihmeempiä, koska sillä oli selvästi paljon ylimääräistä virtaa. Onneksi Futura osaa aina innokkuudestaan huolimatta olla varuillaan pohjan suhteen, eikä se lähde hullun lailla laukkailemaan tai pukittelemaan, jos on vähänkään liukasta. Nyt se vain liihotteli komeaa raviaan ja näytti niin hienolta, että ihan silmiä häikäisi! Kyllä nyt tätä naista hemmoteltiin, kun oli näin komea itsenäisyyspäivän seuralainen.














Melkein vaikea käsittää, kuinka näin upea olento voi olla todellinen!
Alkuirrottelujen jälkeen laitettiin karvasatula selkään ja mentiin toiselle pellolle ratsastelemaan. Siellä olikin niin hyvä pohja, että pääsimme jopa laukkaamaan monen viikon tauon jälkeen! Futura oli aivan tohkeissaan ja mulla oli ihan täysi työ pysyä menossa mukana, kun nyt en ollut laittanut jalustimiakaan tuomaan lisätukea istuntaan. Karvasatula on kuin pomppulinna ja kun Futura ravaa isosti ja energisesti, kuski saa kyllä tehdä melkoisesti töitä pysyäkseen mukana menossa. Kamera sanoi itsensä hyvin nopeasti irti pakkasen takia, joten ratsastuksesta saatiin nyt lähinnä videoita. Moni on niitä toivonutkin, joten ehkä järkkärin jäätyminen oli sen kannalta hyväkin juttu.

Futura ei liikkunut aivan yhtä upeasti kuin edellisellä kuvauskerralla, mutta oli kuitenkin letkeä ja mukava ratsastaa. Pirteydestään huolimatta Futura pysyi ihmeen hyvin järjissään. Vähän tavallista enemmän joutui silti pidättelemään ja rauhoittelemaan, nimittäin edellisenä päivänä Futuralla oli ollut vapaata ja sitä ennen pari päivää pelkkää kävelyä. Tuo pösilöhän kerää yleensä virtaa välittömästi, jos joutuu lomailemaan. Olin jopa vähän yllättynyt, kun laukassa ei tullut minkäänlaista pukkia tai muutakaan koikkaloikkaa. Futura malttoi myös kivasti rauhoittua parin laukkapätkän jälkeen työskentelemään ravissa. Irtojuoksutus taisi purkaa enimmät virrat, vaikka energiaa löytyi reilusti ratsastaessakin.

Mulla on nyt pitkästä aikaa kolme vapaapäivää putkeen ja yritän ottaa ne kerrankin rennosti ja olla tekemättä töitä. Olen harvinaisen huono antamaan itselleni lomaa, mutta pari edellistä kuukautta ovat olleet sellaista hässäkkää, että vähän pitää yrittää levätäkin. Olen osannut ottaa tämän aamun ihan rennosti kahvia juoden ja kuvia muokkaillen. Nyt lähden hakemaan Futuralle rehua ja itselleni otsalamppua, jonka jälkeen käännän auton keulan kohti tallia. On se kivaa, kun noin komea herrasmies odottaa siellä päivästä toiseen. Vaikka pimeässä, märässä ja kylmässä säässä kovalla kentällä käyntijumppaa vääntäessä koko tämä harrastus tuntuu joskus ihan pähkähullulta, päivien pienet auringonpilkahdukset, yksi ihan kelvollisessa kunnossa oleva pelto, Futuran pehmeä karva, höyryävä hengitys ja palava into tehdä hommia päivästä toiseen palauttavat aina uskon siihen, että tämä on vain väliaikainen vaihe ja kyllä kohta pääsee taas täysillä harrastamaan.





18

06 joulukuuta 2016

Arvonnassa Island of Horses-kalenteri

Sain mukavasti näin joulun alla yhteistyökyselyn valokuvaaja Minna Kulmalalta. Olen yleensä järjestänyt jonkinlaisen arvonnan blogissani joulukuussa, joten tämä yhteistyö tuli sen kannalta hyvään aikaan. Minna Kulmala on viettänyt vuosina 2014-2015 yhteensä kuusi kuukautta saaressa telttaillen ja seuraten siellä elävän hevoslauman elämää. Nyt olen muuten oikeasti kateellinen - minäkin haluan saareen telttailemaan hevosten kanssa!

Saarella kuvatuista upeista ja suorastaan taianomaisista valokuvista on nyt syntynyt Island of Horses 2017-vuosikalenteri. Minna kertoo kotisivuillaan, että hevosten kanssa eläminen oli ollut hänelle pitkäaikainen haave ja toteutuessaan suorastaan unenomainen kokemus. Juuri tuo unenomaisuus välittyy mielestäni aivan upeasti myös kalenterin kuvista. Kalenteri on kooltaan A3 (42cm x 30cm) ja se on toteutettu siten, että kuvat ovat pääosassa. Kalenterin kuvat kannattaakin ehdottomasti säästää ja laittaa vaikka seinälle kehyksissä tai ilman.

Olin itse todella vaikuttunut ensimmäistä kertaa Minnan kotisivuilla käytyäni ja minut valtasi melkeinpä epäusko kuvia katsoessani. Vaikka olenkin aina arvostanut kotimaamme kauneutta, tuntui uskomattomalta, että ainakin yksi hevoslauma on voinut täällä kotoisessa Suomessa elää noin käsittämättömän upeissa olosuhteissa. Tämä postaus osuikin muuten sopivasti juuri itsenäisyyspäivälle. Kun noita kalenterin kuvia katsoo, ei voi muuta kuin liikuttua Suomen luonnon ja suomenhevosten mykistävästä kauneudesta. Tämä kalenteri on niin upea, että se pitäisi saada heti levitykseen ulkomaille!


Sain yhteistyön* kautta arvottavaksi kaksi Island of  Horses-kalenteria (arvo 35 €). Arvontaan voi osallistua tämän viikon torstaihin (8.12.2016) saakka jättämällä nimen (tai nimimerkin) ja sähköpostiosoitteen kommenttikenttään. Arvontaan osallistuakseen ei tarvitse olla rekisteröitynyt blogin lukija, eli myös anonyyminä lukijana voi osallistua, kunhan antaa sähköpostiosoitteensa.  

Arpaonnea ja hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!




Minna Kulmala Photography löytyy myös Instagramista ja Facebookista

*Postaus on toteutettu yhteistyössä Minna Kulmala Photographyn kanssa. En hyödy rahallisesti tämän postauksen linkkien klikkaamisesta.
169

01 joulukuuta 2016

Kannatti kiipeillä

Tänään meillä oli pikaiset kuvaussessiot jäisellä pellolla, jossa oli vain muutama ravailuun soveltuva kohta. Päätin jättää satulan talliin, vaikka aavistelin kyllä, että Futuralla saattaisi olla hieman reilummin virtaa, kun se oli ollut muutaman päivän ajan kevyemmällä liikunnalla. Nyt se ei ehkä alun perin ollut mitenkään erityisen täpinöissään, mutta kokeilimme soittaa puhelimestani hevosen hirnuntaa Futuralle, kun otimme muutamia poseerauskuvia ennen selkäännousua. Futura oli aivan ihmeissään, jähmettyi patsaaksi ja alkoi hirnua takaisinkin jossain vaiheessa. Se tuntui vähän hätääntyvän asiasta. Tuli siis todettua, että Futuran tapauksessa ei ehkä ihan missä tahansa tilanteessa kannata niitä ääniä soitella, ettei raukalla mene pää ihan pyörälle.




Täpinä oli päällä vielä siinäkin vaiheessa, kun kiipesin selkään. Ensimmäisellä ravipätkällä Futura oli aluksi ihan sitä mieltä, että kiskoo pään etujalkojen väliin ja viskaa minut alas. Minähän en siihen suostunut, nostin itsepintaisesti pään takaisin ylös ja ratsastin pohkeella vimmatusti eteenpäin. Futura protestoi heiluttelemalla päätään, mutta heti kun tämä neuvottelu oli käyty, se liihoteli loppuajan aivan upeaa ravia! Täpinöinti ja lievä hermostuneisuus kääntyi siis sopivan sähäkäksi työskentelyenergiaksi ja sehän sopi mulle paremmin kuin hyvin.




Futura oli aivan mieletön ratsastaa - kevyt kädelle, aktiivinen ja tahdikas. Se ei yrittänyt juosta apuja karkuun, vaan antoi oikeasti ratsastaa itseään. Ravi tuntui polkevan todella voimakkaasti ja aktiivisesti lähes koko ajan. Jos Futura tuollaisellakin pohjalla ravasi noin upeasti, en malta odottaa millaista ravia sitten vedellään, kun pohjat ovat taas paremmassa kunnossa. Mietin ensin, että miten ihmeessä Futuran ravi on tuolla tavalla muuttunut ja mitä kummaa on tapahtunut, mutta sitten tajusin - kiipeilimme koko syksyn! Takaosa on selvästi vahvistunut ja lanneselkä voi hyvin. Sen huomasin jo tänään Futuraa harjaillessakin, kun koko pepun ja lantion alue oli ihan rento ja hyllyvä. Ei merkkiäkään kireydestä, mikä oli ongelmana lähes koko viime vuoden! Tuli tosi hyvä mieli siitä, että olen selvästi osannut tehdä jotain oikein Futuran kuntoutuksen osalta. Viime talvena samoihin aikoihin Futura könkkäsi kuin mikäkin puuhevonen, mutta nyt se liikkuu joustavasti ja tahdikkaasti, ehkä paremmin kuin koskaan!


KYLLÄ KANNATTI KIIPEILLÄ!




Löysin joskus pari kuukautta sitten meidän tallin lähistöltä ihan mahtavan kiipeilymäen. Jyrkän ja hieman pusikkoisen, mutta juuri sopivan meidän kiipeilytreenejä varten. Kävin varta vasten raivaamassa risujakin pois mäessä olevalta polulta, jotta pohja olisi parempi. Aluksi kiipesimme mäen vain kerran ja laskeuduimme alas. Vähitellen lisäsin vaatimustasoa ja lopulta nousimme jyrkkää rinnettä jo useita kertoja putkeen. Pakkasten tultua en ole enää uskaltautunut kiipeilemään, koska niin jyrkässä mäessä liukastuminen voisi olla tosi vaarallista. Uskon, että kiipeilytreenistä on ollut kuitenkin paljon apua. Jyrkän mäen kiipeämisen lisäksi olemme nyt alkutalvesta treenanneet pellolla olevissa loivissa mäissä laukannostoja ja raviin siirtymisiä suoraan pysähdyksestä. Muutenkin pelloilla ratsastaessani ratsastan välillä ihan tarkoituksella ylämäkeen. Näistä kuvistakin saattaa huomata, että välillä ravataan loivaa mäkeä ylös. Näillä keinoilla Futuran selkä on pysynyt hyvässä kunnossa ja takaosaan on tullut selvästi enemmän voimaa.


Futuran pöhköenergia kanavoitui siis tänään hienosti työntekoon alun räjähdysherkkyydestä huolimatta. Laukata en tuolla pohjalla uskaltanut ja jos olisin sitä yrittänyt, olisin todennäköisesti lentänyt kuin leppäkeihäs! Futura olisi kyllä halunnut nostaa laukkaa pariin otteeseen, mutta sain ennakoitua sen aikomukset. Vaikka virtaa riitti, ravi kuitenkin polki todella voimakkaasti ja rauhallisesti ylös päin, mikä on Futuralle oikeasti aivan ennenkuulumatonta. Sillä on aina ollut ihan kiva ja letkeä ravi, mutta se on suuntautunut enemmän eteen, kuin ylös päin ja ollut usein turhan kiireistä. Nyt ravi oli aktiivista, muttei ollenkaan liian kiireistä. Videota ei nyt tullut kuvattua ollenkaan, joten toivottavasti tämä uusi vaihde kestää Futuralla pidempään kuin päivän. Liike tuntui selkään superhyvältä ja näyttää kuvissa siltä, mutta videoltakin olisi kiva katsella, miltä ravi oikeasti näyttää.  Lopuksi annoin pitkää ohjaa ravaillessakin tarkistaakseni onko Futura kesytetty - ja olihan se!


Ei ole aina helppoa liikuttaa hevosta näillä keleillä. En ole kuitenkaan kaivannut maneesia. Tähänkin saakka ollaan pärjätty joka vuosi ilman, mitä nyt joskus käyty ehkä kerran tai pari hyppäämässä maneesilla, jos siihen on tarjoutunut mahdollisuus. Tällä tallilla on se hyvä puoli, että aina löytyy joku pellon kulma tai metsäpolku, jossa pystyy ratsastamaan. Ja jos missään ei ole pohjaa kunnon treenille, aina voi tehdä pitkiä käyntilenkkejä vaikka teitä tai metsäpolkuja pitkin. Futurasta on maneesittomien talvien myötä tullut varmajalkainen maastomopedi, joka menee läpi ihan mistä vain. Otan siis nämä talven hankalammat kelit haasteena vastaan ja yritän käyttää luovuuttani, jotta saisin Futuraa mahdollisimman tehokkaasti liikutettua jäätiköistä huolimatta.


Vaikka olen sanonut nämä samat asiat varmaan tuhanteen kertaan, en voi lopettaa rakkaan hevoseni hehkuttamista. Tämäkin postaus on yksinkertaisesti pakko lopettaa hehkuttamalla Futuran hienoutta. Vaikka Futura on ollut minulla jo vuosikausia, edelleen on PALJON päiviä, jolloin en kertakaikkiaan voi uskoa todeksi, että omistan tuollaisen hevosen. Se on yksinkertaisesti paras ja korvaamaton!



21

Lukijat