lauantai 12. huhtikuuta 2014

Avainsanana rentous

Futura vaikuttaa monen mielestä varmasti hyvin leppoisalta ja kiltiltä hevoselta ja se onkin vuosien aikana rauhoittunut huomattavasti siitä, mitä alkuaikoina oli. Olen monesti maininnut blogissani siitä, kuinka Futura hermostuu helposti tietyistä asioista ja kerroin edellisessäkin postauksessa, että pidän harjoitukset ja ratsastustyylini hyvin yksinkertaisina tämän takia. Edelliseenkin postaukseen sain hieman ihmetteleviä kommentteja asiaan liittyen ja niiden, sekä yhden karmaisevan maastokokemuksen jälkeen sain inspiraation kirjoittaa enemmän Futuran tulisieluisesta ja kärsimättömästä puolesta, joka silloin tällöin tulee esiin melko rajunakin käytöksenä. Olen kuitenkin oppinut ehkäisemään tällaista käytöstä melko hyvin, joten sitä ilmenee vain tietyissä tilanteissa, joihin ei välttämättä pysty varautumaan etukäteen. Teksti sisältää paljon omia mielipiteitäni, joten jälleen kerran muistutan, että monia muitakin näkemyksiä on ja omani eivät ole se ainoa oikea tapa toimia.


Mielestäni hevosen pitää saada näyttää miltä siitä tuntuu. Jos hevonen hermostuu helposti, mielestäni ratsastajan ja käsittelijän pitäisi aina mennä hevosen ehdoilla ja pitää kaikki tekeminen sille mahdollisimman mukavana ja stressittömänä. Tietysti joskus täytyy käydä myös mukavuusalueen ulkopuolella, mutta jos hevonen hermostuu siitä helposti, sitä tulisi tehdä varovasti ja vähän kerrallaan. Koulutuksessa mikä tahansa pakottaminen ja se, että kielletään hevosta ilmaisemasta itseään, tekee helposti hevosesta sulkeutuneen ja reagoimattoman. Tyynenkin pinnan alla saattaa silloin kyteä pelkoa ja jopa aggressiivisuutta. Mikä tahansa hevonen voi tottakai "räjähtää" yllättäen syystä tai toisesta, mutta sulkeutunut hevonen on kaikkein vaarallisin, koska ei varoita käytöksestään elekielellä etukäteen. Luin jokin aika sitten hyvän artikkelin hevosten opitusta avuttomuudesta. Suosittelen jokaista tutustumaan siihen täällä.


Minulla on kerran ollut ylläpidossa poni, joka oli erittäin sulkeutunut. Se oli sisäänratsastettu Virossa hyvin nopeaan tahtiin ja selkään oli heti laitettu pikkutyttöjä, joita poni heitteli selästään minkä kerkesi. Poni ei antanut kiinni laitumelta, selkään noustessa hyppi pystyyn ja lähti laukkaamaan pois alta ja heti selkään mentäessä yritti heittää ratsastajan alas. Poni ei ollut koskaan tainnut ymmärtää, mitä siltä haluttiin, koska pohjatyö oli tehty niin hätiköiden ja pakottaen. Tämän ponin ilme oli koko ajan tylsistynyt ja apaattinen, suupielet jatkuvasti huolesta rypyssä ja silmät elottoman sameat. Se ei näyttänyt selkeästi etukäteen esimerkiksi luimistelemalla, miten aikoo reagoida. 

Aloitin ponin kanssa kokonaan alusta tehden talutusharjoituksia. Pysähdyksistä ja peruutuksista poni sai aina leipää palkaksi. Opetin ponille, mistä käytöksestä palkitaan ja se oppikin nopeasti tekemään haluamallani tavalla. Selkään meneminen oli suurempi projekti. Aloitin kiipeilemällä ponin selkään niin, että ponilla oli vain riimu päässä ja kaveri oli pitämässä ponista kiinni sen syödessä ämpäristä porkkanoita. Vähitellen poni oppi, ettei selkään kiipeäminen olekaan kamala juttu. Ponin ilme muuttui tarkkaavaiseksi ja pirteäksi heti kun se alkoi ymmärtää, mitä siltä haluttiin ja sen annettiin reagoida asioihin, eikä sitä pakotettu mihinkään. Ponista ei koskaan tullut täysin normaalia, mutta suurimmaksi osaksi sulkeutuneisuus saatiin kitkettyä pois.

Monesti näkee, että hevosta kielletään ja rankaistaan heti, jos se vähänkään luimistaa korviaan tai säikähtää jotain. On tietysti tavoiteltavaa, että hevonen kuuntelisi käsittelijän/ratsastajan pyyntöjä, mutta mitään hevosta ei voi täysin kahlita ihmisen tahtoon ilman, että se saattaisi joskus jotain säikähtää. Jotkut hevoset reagoivat ärsykkeisiin toisia vahvemmin. Hevosta ei pitäisi kieltää säikkymisestä, hermostumisesta tai levottomuudesta, vaan pyrkiä rauhoittamaan tilanne. Joskus tulee tietysti vaaratilanteita, jolloin hevonen on pakko saada tottelemaan ja silloin on tietysti ymmärrettävää, että painetta käytetään enemmän tai hevosta kielletään. Usein se saattaa kuitenkin pahentaa asioita, joten kannattaa tällöin miettiä tarkkaan miten tilanteen hoitaa.


Esimerkiksi kerran viime kesänä taluttaessani Futuraa laitumelta tallille, traktori ajoi takanamme kapealla tiellä ja oli lähdössä ohittamaan. Futura säikähti ahdasta tilannetta, kääntyi 180 astetta ympäri suoraan traktorin eteen ja lähti peruuttamaan vauhdilla karkuun kauhistuneena traktoria tuijottaen. Tästä huolimatta traktori oli edelleen lähdössä ohittamaan. Ainoa turvallinen vaihtoehto oli kääntää Futura ympäri ja lähteä juoksemaan traktoria karkuun seuraavaan levennettyyn risteykseen. Mielestäni oli järkevintä antaa tuollaisessa tilanteessa hevosen toimia luontaisesti, eli paeta pelottavaa asiaa. Olisin tietysti voinut myös jäädä huitomaan traktorin eteen ja yrittää saada kuljettajan pysähtymään, mutta oikeassa vaaratilanteessa hevosella on mielestäni oikeus toimia lajityypillisesti, eli paeta uhkaavassa tilanteessa. Tilanne ratkesi siten, että juoksimme 50 metriä seuraavaan risteykseen ja pääsimme turvaan traktorilta. Futuralle ei tainnut tuosta mitään pahempia traumoja jäädä.

Kerroin edellisessä postauksessa, että teen Futuralla melko harvoin väistöjä ja avoja, koska se hermostuu niistä todella helposti - suorastaan vetää herneet nenään. Se ei tarkoita, etten harjoittelisi näitä asioita ollenkaan, vaan teen niitä vähän, enkä vaadi paljon kerralla. Vaikka en varsinaisesti tekisi pohkeenväistöä jollain ratsastuskerralla, saatan ympyrällä väistättää takaosaa ulospäin vain pari askelta kerrallaan, jotta saan pohkeet paremmin läpi ja hevosta herkistettyä. Joku kommentoi minulle edelliseen postaukseen, että  minun täytyisi vain opettaa Futura olemaan hermostumatta, jotta nämä meille hankalat liikkeet saisi sujumaan paremmin. Olen kuitenkin sitä mieltä, että hevosta ei voi kieltää pelkäämästä tai hermostumasta. Voidaan vain ennaltaehkäistä tilanteita, joissa hevonen yleensä hermostuu. Tämän vuoksi olen opettanut Futuralle erilaisia jumppaavia ja venyttäviä liikkeitä myös maasta käsin, jolloin se toimii paremmin ja pysyy rentona.


Entinen ravuri, joka on ikänsä saanut juosta kovaa ja suoraan, ei useinkaan ole kovin pitkäpinnainen ja siksi keskittymistä ja malttia vaativan koulupiiperryksen harjoittelu voi olla haasteellista. Jos Futuraa yrittää pakottaa tekemään keskittymistä vaativaa asiaa liian pitkään kerrallaan, se menee hätääntyneeseen tilaan, josta sitä ei saa enää palautumaan koko ratsastuskerran aikana. Se, että näitä tilanteita on päästy täällä blogin puolella näkemään todella vähän, johtuu siitä että ennaltaehkäisen niitä pitämällä harjoituksemme pääosin helppoina ja hevoselle miellyttävinä. Joskus täytyy myös käydä mukavuusalueen ulkopuolella, mutta silloinkin etenemistahti riippuu hevosen persoonasta ja meillä sen täytyy olla tällaisten asioiden kanssa hidas. 


Kesällä leirillä ollessamme olimme lähes joka tunnilla mukavuusalueen ulkopuolella. Futura ahdistuu ahtaista tilanteista ja kun ratsukkoja oli tunnilla useita ja suurin osa hitaasti taapertavia tuntihevosia, Futura ahdistui siitä ettei meinannut mahtua liikkumaan. Lisäksi lähes kaikki tunnit olivat maneesissa, joka oli Futuran mielestä pelottava. Kerran koko ratsastustunnin pilasi Futuran hermostuminen väistötehtävästä, jossa piti tehdä pohkeenväistöä uralla siten, että hevosen etuosa kääntyi kohti maneesin seinää ja takaosaa väistätettiin uran sisäpuolelle. Koska Futura ahdistui maneesin seinistä, väistöistä ei tullut yhtään mitään. Niin kauan kuin väistöjä tehtiin uran sisäpuolella ja tilanne ei tuntunut Futurasta ahtaalta, kaikki sujui paljon paremmin. Jätin tunnilla annetut väistötehtävät tekemättä ja keskityin ravailemaan Futuran rennoksi maneesin toisessa päässä, koska mielestäni olisi ollut todella epäreilua vaatia pelkäävää hevosta tekemään hankalaa tehtävää, jossa se joutuisi jatkuvasti ahdistettuun tilaan käännettynä kohti pelottavaa asiaa.

Itse kiellän Futuraa todella harvoin, koska se käyttäytyy yleensä niin hyvin, ettei sitä tarvitse komentaa. Minulla raja menee siinä, että ihmisen päälle ei tulla. Meillä oli mielenkiintoinen maastolenkki toissapäivänä ja sain pitkästä aikaa kokea, millaiseen tilaan Futura voi mennä, jos se joutuu odottamaan pitkään ahdistavassa tilanteessa. Lähdimme tallikaverini kanssa maastoon. Kaikki sujui hyvin siihen asti, kunnes jouduimme ylittämään yhden isomman tien, jossa on liikennevalot. Futura ei yleensäkään malta tietä ylittäessä odottaa monen auton verran. Tuolloin kyseisissä liikennevaloissa sattui olemaan paljon ruuhkaa. Kaverini painoi liikennevalojen nappia, mutta valojen vaihtuminen kesti noin kolme minuuttia. Se oli Futuralle aivan liikaa.


Jo alle minuutin odottamisen jälkeen Futura oli aivan hermoraunio. Se ei suostunut seisomaan paikallaan odottaen vuoroaan, vaan lähti raivokkaasti peruuttamaan ojaan. Futura ei malta maastossa jäädä seisomaan paikalleen ja odottamaan, vaan saattaa metsässäkin peruutella puita päin, jos joudumme esimerkiksi odottamaan hitaampaa kaveria hetken aikaa. Ojaan peruuttamista esiintyy silloin, kun Futura haluaisi mennä reippaasti eteenpäin, mutta en anna sille lupaa. Se hermostuu ja peruuttaa mieluumin ojaan, jossa sitten alkaa kuopimaan ja heittelemään päätään. Kun Futura päättää alkaa peruuttaa, se voi peruuttaa vaikka kymmeniä metrejä, eikä suostu pyynnöistä huolimatta liikkumaan eteenpäin, paitsi jos sille viestittää, että eteenpäin saa lähteä ihan niin kovaa vauhtia kuin se haluaa. Valitettavasti liikennevalojen läheisyydessä en voinut ottaa tuollaista riskiä, joten kävimme ojassa riehumassa neljä kertaa. Onneksi oja oli lähes kuiva, eikä penger ollut kovin jyrkkä.

Lopulta jouduin jäämään Futuran kanssa jalankulkuväylälle pyörimään noin 50m päähän liikennevaloista, koska jos olisimme olleet lähempänä valoja, Futura olisi aivan varmasti lähtenyt rynnimään punaisia päin. Ja jos Futura todella haluaa mennä, sehän kyllä osaa ryöstämisen taidon, eikä siinä vaiheessa sitä pidättele mikään. Kun valot sitten lopulta vaihtuivat, en meinannut saada Futuraa edes liikkumaan eteenpäin, koska se yritti koko ajan peruuttaa. Jouduin ottamaan riskin ja pyytämään reippaammin eteenpäin. Ravasimme tien yli ja heti kun Futura sai liikkua reippaammin, se rauhoittui vähän. Tilanteen jälkeen kului jonkin aikaa, että Futura rauhoittui kunnolla. Heti kun sen ei tarvinnut enää odotella ja liikkua hitaasti, stressi katosi ja tilalle tuli taas rento ja vastaanottavainen hevonen.

Kun tulimme samaa reittiä takaisin, päätin kokeilla olisiko Futura paremmin hallittavissa liikennevaloissa maasta käsin. Tulin alas ja totesin heti, että Futura oli aivan yhtä hermostunut ja hallitseminen oli ehkä jopa vaikeampaa kuin selästä käsin. Valot vaihtuivat tällä kertaa hieman nopeammin, mutta odotellessa Futura ravasi koko ajan häntä soihtuna ympärilläni pientä ympyrää. Annoin sen pysyä liikkeessä, koska silloin se pysyy rauhallisempana. Rauhallisesta ei tosin sillä kertaa voinut mitenkään puhua. Joku idiootti vielä päätti lähteä kaasuttamaan valoista urheiluautollaan hurjaa vauhtia renkaat ulvoen aivan vieressämme, jolloin Futura otti entistä enemmän kipinää ja yritti riistäytyä otteestani kokonaan. Jouduin hampaat irvessä pitämään ohjista kiinni ja autoilijat varmaan katsoivat kauhuissaan, kun pieni tyttö yrittää hallita isoa hevosta. Kun valot vaihtuivat, talutin tanssahdellen vierelläni ravailevan Futuran tien yli ja kehuin sitä kun olimme päässeet pois tilanteesta. Selvisimme aikamoisesta koitoksesta!

Kun pääsimme rauhalliseen paikkaan, menin takaisin selkään ja Futura yritti rynniä päälleni heti kun laitoin jalan jalustimeen. Tuohon saakka olin pysynyt rauhallisena, enkä ollut rankaissut sitä pelkäämisestä, mutta tuossa tilanteessa jouduin vähän karjaisemaan ja läpsäisemään. Sen jälkeen Futura päästikin minut selkään ilman, että yritti lähteä heti liikkeelle tai tulla päälleni. Puolet kotimatkasta oli kuitenkin sellaista, että Futura ei suostunut kävelemään, vaan meni ainoastaan passikäyntiä tai yritti omin päin ravailla. Jouduin välillä ottamaan aika koviakin pidätteitä ravissa, joten ainoa vaihtoehto oli kävellä pitkin ohjin. Kävelimme monta kilometriä niin, että tein jatkuvasti voltteja tiellä, jotta Futura rauhoittuisi. Loppumatkasta pystyimme jopa ottamaan ravia ja laukkaa, mutta ihan kokonaan Futura ei tuosta paniikkitilasta palautunut.

Tuollaisessa tilanteessa todella huomaa sen, millaiseen paniikkiin kärsimätön ja reaktiivinen hevonen voi pahimmillaan mennä. Olemme kulkeneet noista samoista liikennevaloista useita kertoja, mutta koskaan Futura ei ole mennyt tuollaiseen tilaan. Siihen luultavasti johti se, että ensimmäisellä kerralla valojen vaihtumista täytyi odottaa niin pitkään, sekä ruuhka-aika. Vaikka Futura ei pelkää autoja, tilanne oli kuitenkin levoton, kun niitä oli joka puolella paljon. En enää koskaan aio lähteä maastoilemaan tuohon suuntaan pahimpina ruuhka-aikoina, jotta vastaavanlaisilta tilanteilta vältytään jatkossa.

Hevosten kanssa toimiessa tulisi aina muistaa, että ne kaikki ovat yksilöitä. Futura on äärimmäisen kärsimätön, eikä siedä välillä odottamista ollenkaan. Asioita voi aina harjoitella, mutta hevosen persoonallisuutta ei pysty muuttamaan. Tilanteessa, jossa hevonen pelkää tai hermostuu, sille ei voi opettaa mitään uutta. Jos joudun Futuran kanssa sellaiseen tilanteeseen, jossa se menee paniikkitilaan, yritän pysyä itse mahdollisimman rauhallisena ja määrätietoisena. Jatkuva stressaaminen kuormittaa hevosen elimistöä ja saattaa jopa sairastuttaa hevosen vakavasti tai aiheuttaa pysyviä psyykkisiä ongelmia. Jokainen hevonen varmasti stressaantuu joskus, kuten me ihmisetkin. Hyvänä johtajana ihmisellä on kuitenkin aina mahdollisuus pyrkiä tekemään hevosen elämästä mahdollisimman stressitöntä myös omalla käytöksellään ja miettimällä aina tilanteen ja hevosen persoonan mukaan, millaista suoritusta hevoselta voidaan milloinkin vaatia.

 

Pienikin hermostuneisuus vaikuttaa hevosen suoritukseen ratsastaessa ja jos hevonen hermostuu esimerkiksi tietystä tehtävästä, on parempi lopettaa vaatiminen hyvissä ajoin ja siirtyä tekemään jotain hevoselle helppoa ja mukavaa asiaa. Hevosta ei voi pakottaa oppimaan, vaan se täytyy houkutella ja motivoida siihen onnistumisten ja rentouden kautta. Jos hevonen oppii jonkin asian rentona ja tyytyväisenä ollessaan, se liittää kyseiseen asiaan jatkossakin positiivisia tuntemuksia. Jos hevosta taas pakotetaan oppimaan uutta ja se tuntee oppiessaan kipua ja stressiä, opetettu asia ei varmasti koskaan suju siten, että hevonen pysyisi rentona ja tyytyväisenä.

Jos joku vielä miettii syitä siihen, miksi haluan tehdä Futuran kanssa tiettyjä asioita hitaaseen tahtiin ja pääosin mukavuusalueella pysytellen, tämä postaus toivottavasti avasi uusia näkökulmia asiaan. Haluan, että hevoseni pysyy rentona, eloisana ja tyytyväisenä, koska olen omin silmin nähnyt millaista jälkeä saadaan aikaan, kun hevonen pakotetaan oppimaan uusia asioita alistettuna ja peloissaan. Tärkein tavoitteeni Futuran kanssa on, että molemmat nauttivat yhteisestä tekemisestä, pysyvät rentoina ja iloisina. Yllättäviä tilanteita tulee joskus väistämättäkin eteen ja niihin kannattaa aina suhtautua sillä asenteella, että niiden kautta voi oppia hevosestaan jotain uutta ja pystyy jatkossa ennakoimaan ja tunnistamaan sen käytöstä entistäkin paremmin.


keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Elämäni mies!


Nyt onkin tullut vähän taukoa tähän bloggaamiseen, kun on ollut kaikenlaista muuta selviteltävää omassa elämässä. Reilun viiden vuoden parisuhde päättyi jokin aika sitten eroon. Yhteisymmärryksessä ja ystävinä jatketaan tästä eteenpäin. Asia tulee tietysti vaikuttamaan myös asumisjärjestelyihini ja esimerkiksi siihen kumman luona Fluffy tulee jatkossa asumaan. Toistaiseksi en ole vielä etsimässä uutta asuntoa, vaan totuttelen tässä uuteen elämääni päivä kerrallaan. Vaikka eroaminen on kurjaa, jatkan elämääni hyvillä mielin ja toiveikkaana. Kaikella kun on aina tarkoituksensa! Toivon, etten saisi tähän asiaan liittyen mitään kyselyjä tai uteluja, sillä blogini ei ole mikään parisuhdeblogi, enkä kerro hevostelun ja omien ajatusteni ulkopuolella asioistani loppujen lopuksi kovinkaan henkilökohtaisella tasolla. Voin oikein hyvin tilanteeseen nähden ja keskityn nyt jonkin aikaa ihaniin ystäviini ja Futuraan, joka on ehdottomasti elämäni mies. ♥

Kävimme Erikan kanssa Tampereen hevosmessuilla ja reissu oli oikein hauska ja pysyin ihmeen pirteänä, vaikka olinkin nukkunut yövuoron jälkeen vain kaksi tuntia. Ostin Futuralle mielestäni aivan täydellisen satulahuovan, sekä heppanameja. Muuten ei tullut osteltua mitään, mutta kotimatkalla kävimme Ideaparkissa syömässä. Aika moni lukija kävi pyytämässä minua yhteiskuvaan tai moikkasi muuten vain. Kerran tiputin vahingossa lompakostani kaikki kortit katsomon alle portaiden välistä ja kun konttasin siellä portaiden alla metsästämässä korttejani, neljä lukijaa yllätti minut tulemalla juttelemaan. Koheltaja mikä koheltaja, aina joku yllättää minut kriittisellä hetkellä! :D Vaihdoin myös muutaman sanan muutaman muun bloggaajan kanssa, mutta tuttuja näkyi kuitenkin yllättävän vähän.  En ottanut messuilta ollenkaan kuvia, enkä tee niistä erikseen postausta.

Kotimatkalla nauroimme vatsalihakset kipeiksi, kun parkkipaikalta lähtiessämme kysäisin keltainen liivi päällä hyörivältä parkkimummolta mihin parkkimaksu maksetaan. Mummeli ilmoitti meidän olevan ilmaisella VIP/inva-parkkipaikalla ja kysyi "Oliko teillä sitä INVALAPPUA?" Tunnustettiin Erikan kanssa, että ei olla invoja ja tultiin vain vahingossa siihen parkkipaikalle jostain. (Erika taisi vähän vahingossa ajaa parkkipaikalla kiellettyyn ajosuuntaan.... :D) Mummeli ihmetteli, miten olimme voineet sinne VIP-alueelle edes päästä, mutta kehotti meitä sanomaan portilla, että olemme urheilijoita, jotta pääsemme maksamatta ulos. Päätimme kuitenkin olla rehellisiä ja maksaa kaikesta huolimatta parkkipaikasta 5€. Invat vauhdissa!

Hauskuutta on siis riittänyt elämäntilanteen muuttumisesta huolimatta. En ole sitä ihmistyyppiä, joka jää murehtimaan pitkäksi aikaa vastoinkäymisiä. Nyt saan kyllä olla kiitollinen siitä, että parisuhteesta ja hevosesta huolimatta olen aina järjestänyt aikaa myös ystävilleni ja pitänyt koko ajan sosiaalista elämääni aktiivisena, joten minun on nyt helppo jatkaa eteenpäin ja nauttia ihanista ystävistäni. Futura on nyt ollut aivan mahtava ratsastaa, mikä lisää hyvää fiilistäni entisestään. Kevätsekoilut taisivat mennä kerralla ohi ja Futura on toiminut nyt todella nätisti kaikin puolin ja ollut ihanan kevyt ja tasainen ratsastaessa. 

Eilen treenailin pitkästä aikaa pohkeenväistöjä ja pyysin aavistuksen verran lisäilemäänkin ravissa. Yritin lisätä ravia vain sen verran, että sain Futuran pidettyä kuulolla, koska se kuumuu lisäyksistä todella paljon, enkä halunnut pilata hyvää ratsastusta ahnehtimalla. Haluan kuitenkin rohkaista Futuraa käyttämään liikettään enemmän. Tein myös siirtymisiä ja niissä Futura toimi ihan mielettömän hienosti. Futura kuumuu ja alkaa häslätä aina kun vaaditaan jotain muuta kuin pelkkää eteenpäin liikkumista, siirtymisiä ja ympyröitä, joten odotetusti eilenkin hieman erilaisten tehtävien takia se alkoi jossain vaiheessa hössöttää aika paljon. Luultavasti sen vuoksi laukka ei sujunut ihan parhaalla mahdollisella tavalla, eikä pyörinyt yhtä hyvin kuin viime aikoina normaalisti on pyörinyt. Muuten oli kyllä ihan älyttömän ihana ratsastaa, joten ei kyllä voi muuta kuin hymyillä! :)



Joissain kuvissa minulla näkyi kyllä olevan aika kammottava tuoli-istunta tai könötys, kuten esimerkiksi alla olevassa kuvassa. Tuo estesatula vääntää kyllä jalkoja aika ärsyttävästi eteen, mutta kun on muuten niin ihana satula istua, niin mikäs tässä ratsastellessa. Futura alkaa olla jo ulkoisesti vähän paremmassa kunnossa, runsaampi heinä on selvästi auttanut ja kylkiluutkaan eivät juurikaan enää vilahtele. Futuran lääkekuurikin muuten loppui jo yli viikko sitten, eikä puhkurioireita ole enää ollut, joten se taisi tosiaan auttaa. Nyt toivotaan, että mitään oireita ei enää tänä keväänä tulisi!





Lopuksi vielä lyhyt videokooste treeneistä. Olen niin iloinen, kun nuo siirtymiset onnistuivat noin tasaisesti - ne ovat nimittäin olleet meille aina tosi hankalia!





Olen saanut välillä kysymyksiä siitä, mitä pidän ratsastuksessa tärkeänä ja millaisia harjoituksia Futuran kanssa tavallisesti teen. Koska Futura on tuollainen hieman hermoheikko yksilö, eikä siedä painostusta tai useita vaihtuvia tehtäviä kerralla, olen keskittynyt sen kanssa lähinnä perusratsastukseen. Katson jokaisella ratsastuskerralla, että Futura taipuu kunnolla ja kulkee myös suoraan. Pyrin myös siihen, että muoto säilyisi mahdollisimman muuttumattomana siirtymisissä ja laukannostoissa. Väistöjä teen vain silloin, jos Futura tuntuu olevan vastaanottavaisella tuulella, koska se vetää niistä helposti herneet nenään. Ratsastan Futuraa yleensä niin, että teen samaa asiaa pidemmän aikaa, jotta se pysyisi rentona ja rauhallisena. 

Niin kauan kuin Futura ei kulje tasaisesti ja kuuntele apujani haluamallani tavalla, en lisää treeneihin mitään ylimääräisiä koululiikkeitä. Esimerkiksi väistöt olivat meillä pitkään poissa kuvioista, koska keskityin siihen että Futura taipuisi rehellisesti ja liikkuisi ponnekkaammin kaikissa askellajeissa. Taipuminen oli varsinkin vasempaan kierrokseen vaikeaa koko alkuvuoden, mutta nyt siinä on tapahtunut todella huomattava kehitys. Nyt kun olen saanut laukkaakin aika hyvin työstettyä pyörivämmäksi ja Futura on muutenkin ratsastettavuudeltaan tasoittunut siitä mitä lähiaikoina on ollut, aion lisätä treeneihin taas enemmän väistöjä ja muuta sellaista, mistä Futura saattaa myös hermostua.

Jos jonkun mielestä olen edennyt esteillä nopeasti tai olen muuten vähän uhkarohkea ja kokeilunhaluinen ratsastaja, niin täytyy tunnustaa, että koulupuolella olen totaalinen hinkuttaja ja paikallaan junnaaja. Työstän samoja asioita tappiin asti ennen kuin siirryn kokeilemaan uusia juttuja. Kärsivällisyys on kuitenkin Futuran kanssa sileällä välttämätöntä, koska muuten se hermostuu ja jännittyy niin paljon, että siihen ei pysty enää vaikuttamaan. Tässä nyt hieman kattavampi vastaus näitä asioita pohtineille lukijoille.

Ulkona on taas aivan mahtava sää, joten taidan lähteä ulkoilemaan ensin Fluffyn ja sitten Futuran kanssa. Oikein kivaa päivää kaikille! :)

perjantai 4. huhtikuuta 2014

Hyvin ja huonosti sujuneita treenejä

Huh, johan tätä kevätsekoilua kestikin! Futura on ollut todella sekaisin viimeiset pari viikkoa ja sen kanssa on tullut koettua monenlaista loikkaa, pukkia ja hörhöilyä. Nyt voin onneksi kertoa teille myös onnistumisista, vaikka ensimmäinen treeniselostus onkin täynnä epäonnistumisia. Alkuviikosta hyppäsimme, tai lähinnä yritimme hypätä. Futura ei pysynyt hanskassa ollenkaan ja koko homma tuntui tosi turhauttavalta, kun kaikki hypyt lähtivät jostain hyvin kaukaa ennen estettä ja Futura vaikutti lähinnä siltä, että haluaa tehdä itsemurhan esteen sekaan. Kaikesta se kuitenkin yli pääsi, mutta hyppääminen ei ollut kuskin mielestä hauskaa. Futuralla taas tuntui olevan vähän liiankin kivaa! Maastossa piti toissapäivänä pelätä kaikkea mahdollista, myös normaaleja henkilöautoja ja esimerkiksi tuulessa pyörivää paperipussia. Tuuli on ollut ehkäpä se kaikkein pahin juttu, joka on saanut Futuran pään ihan sekaisin. 

Aloin jo kuumeisesti odotella, että pääsemme muuttamaan uudelle tallille, jossa on pienempi kenttä! Enpä olisi uskonut, että alan vielä joskus kaivata pienempää kenttää, mutta nyt kun isolla kentällä on toisinaan hallintaongelmia, pienempi kenttä tuntuisi mukavammalta vaihtoehdolta. Ehkä nyt yritän vielä nauttia tuosta suuresta kentästä viimeisen kuukauden, koska onhan se nyt oikeasti aika luksusta, että kentällä on tilaa - varsinkin kun siinä saa lähes aina ratsastaa yksin. Tilasin jo viime vuoden puolella Futuran esteinnokkuuden takia LG Bridleen Saksasta lisäosat, joilla niistä saisi muunnettua helposti hackamoret, mutta jotain taisi mennä tilauksessa vikaan, koska nuo osat eivät koskaan saapuneet. Nyt päädyin sitten käännöstöistä saaduilla rahoilla tilaamaan ihan oikeat hackamoret - saanpahan ne ainakin nopeammin ja voi sitten tarvittaessa mennä niilläkin, jos tarvitsen joskus enemmän kontrollia. Muutama vuosi sitten kokeilin hackamorea kerran ja Futura painoi sen kanssa kädelle kuin synti, mutta luulen että nyt se voisi toimia sillä paremminkin, kun takana on pian vuosi LG:llä ratsastelua.

En viitsinyt kirjoittaa tiistain hyppykerralta mitään kunnon postausta, koska olin melko pettynyt sen jälkeen. Ainoa keino, jolla sain Futuran paremmin hallintaan, oli esteiden nostaminen. Pikkuesteillä meno oli jotain aivan järkyttävää. Varmasti moni ajattelee tässä vaiheessa, että olen ihan tyhmä kun lähden nostamaan esteitä, jos pienemmätkään eivät suju, mutta Futuran kanssa se on yleensä se viimeinen keino, jos se on jo ehtinyt mennä holtittomaan tilaan. Siitä tilasta Futuraa ei saa enää pois, vaan se vouhottaa ja vouhottaa, eikä sen päähän mahdu mitään muuta kuin KOVAA ja ESTEET! Kun esteellä on vähän enemmän kokoa, Futura tajuaa itsekin keskittyä vähän paremmin ja tajuaa, ettei pääse sellaisista enää kaahottamalla yli.

Aika monta kertaa jouduin kääntämään pois esteeltä, koska Futura vain rynni kohti estettä ilman mitään kontrollia. Ja silloinkin kun se tuntui olevan paremmin kontrollissa, ponnistus saattoi lähteä tosi kaukaa. Melkein kaikki  hypyt olivat todella liioiteltuja, mutta kertaakaan Futura ei silti pudottanut. Sain videoita ja kuvia vain noin 15 minuutin ajalta, koska Lotta ehti vain nopeasti käväistä kuvaamassa. Tässä kuitenkin järkytykseksenne muutama. Videolla on paras suoritus, mitä kyseisenä päivänä teimme, koska huonompia ei onneksi edes ehtinyt kukaan kuvaamaan! 


Ei yhtään kauempaa lähtenyt...Yli kuitenkin puhtaasti.
Hieman maltillisempi hyppy

Videolla meno ei ehkä näytä ulospäin niin kauhealta, kuin miltä tuntuu. Sen toki näkee, että Futura ponnistaa esteille tosi kaukaa. Videosta ei kuitenkaan huomaa, kuinka pahasti se on välillä pois avuilta ja painaa kädelle. Ensimmäiseltä esteeltä käänsin ensin pois ja tein ympyrän, koska Futura oli niin tohkeissaan ja vahva, ettei meinannut edes kääntyä, enkä olisi pystynyt viemään sitä esteelle sellaisena. Kun katsotte tämän videon (ja edelliset kuvat), älkää heti teilatko minua alimpaan maanrakoon, koska seuraavaksi saatte nähdä sitä onnistunuttakin menoa! :)



Tuon hyppykerran jälkeen oli yksi maastopäivä ja yksi koulutreeni. Futura jatkoi hörheltämistään, mutta sain sen kuitenkin ihan mukavasti toimimaan siitä huolimatta, että se oli todella vahva ja innokas. Ratsastusta hankaloitti vielä sekin, että jouduin laittamaan Futuralle suitsiin uuden, paksumman pehmusteen, koska turpahihna hiertää ilman pehmustetta ja vanha pehmuste kääntyy kieroon, joten sekin hiertää. Vihdoin löytyi pehmuste, joka ei hierrä, mutta se on sen verran paksu, ettei Futura oikein meinaa kunnioittaa ohjasapuja, vaan painaa normaalia enemmän kädelle. Millakin kokeili ratsastaa Futuralla pitkästä aikaa kipeän selkänsä vihdoin parannuttua ja sanoi, ettei Futuraan saanut oikein mitään kontaktia suitsien avulla. Itsekin jouduin ratsastamaan todella päättäväisesti, että sain Futuran toimimaan, mutta se antoi kuitenkin periksi ja liikkui ihan kivasti eilen sileällä ratsastaessa.




Varasin hetken mielijohteesta kentän hyppäämiseen myös tälle päivälle ja olin varautunut katastrofiin edellisen kerran perusteella. Futura kuitenkin ylitti kaikki odotukseni. En tiedä johtuiko se viime päivien päättäväisestä ratsastuksestani, siitä ettei tuullut kovin paljon, vai jostain muusta, mutta Futura suoritti kaikki pyytämäni tehtävät rauhallisesti, letkeästi, mutta kuitenkin innokkaasti. Se ei rynninyt, eikä painanut kädelle, vaan eteni juuri siten kuin halusinkin. Hyppäsimme pientä rataa noin metrisenä ja lopuksi tulimme muutaman kerran sarjaa siten, että B-osa oli korkeimmillaan noin 130cm. Ei epäröintiä, ei ongelmia ja kaikki sujui juuri siten, kuin Futuran kanssa on hypätessä parhaimmillaan sujunutkin.

Tynnyriesteelle olimme laittaneet vaaleanpunaisen portin pelokkeeksi ja se vähän jännitti, joten pari ensimmäistä kertaa Futura meinasi rikkoa raville ennen estettä, muttei hetkeäkään tuntunut siltä, että aikoisi kieltää. Futura ei myöskään ponnistanut liian kaukaa, vaan ennemmin otti vaikka pikkuaskeleen, jos tuntui ettei askel sopinut. Harmikseni toisessa päässä kenttää oli toinen ratsukko treenaamassa lännenratsastusta, joten  en viitsinyt kokeilla kaulanarulla hyppäämistä. Muuten olisin sen ehdottomasti tehnyt, koska Futura toimi niin hienosti ja oli todella vastaanottavainen. Kuvistakin näkee varmasti eron, jos ei muuten niin ainakin ponnistuspaikkojen suhteen.







Tästä on kiva jatkaa hyvällä fiiliksellä kesää kohti! :)



P.S. Aiemmin kerroin, etten ole tulossa Tampereen hevosmessuille. Muutin mieleni, kun kaveri pyysi minua mukaansa ja sain lipunkin, joten olen tulossa Tampereen messuille sunnuntaina suoraan yövuorosta luultavasti erittäin pöllähtäneenä. Tulkaa kuitenkin ihmeessä moikkaamaan, jos näette minut messuilla! :)