keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Uusimmat kuulumiset



Tällä hetkellä istun hotellissa kirjoittamassa postausta läppärillä. Olen nimittäin parin päivän työmatkalla ja siksi joudun majoittumaan täällä hotellissa yön yli. Tässä viimeisen viikon aikana on ehtinyt tapahtua vaikka mitä! Ostin uuden estesatulan, josta en ole ehtinytkään vielä tänne kirjoittelemaan. Huomasin yhden satulaliikkeen sivuilta, että siellä oli myynnissä samanlainen Albion Legend K2, kuin minullakin - mutta estemallina ja paremmilla polvituilla sekä pienemmällä istuimella varustettuna! Minulla oli siis Albionin estepainotteinen yleissatula kokoa 17' ja tottakai oli heti pakko hakea kokeiltavaksi tuo estesatula, koska sen istuin oli kokoa 16,5, mikä on omalle pyrstölleni huomattavasti sopivampi koko.

Samalla satulamyyjä tarkisti vanhan satulani ja totesi sen olevan toppauksen tarpeessa. Siinä vaiheessa kun vertailimme tätä viimeisen päälle topattua ja huollettua estepenkkiä omaan yleispenkkiini, päätin että tuo satula on saatava. Koska leveys ja malli oli muuten samanlainen kuin vanhassa satulassani, myös estesatula sopi hyvin Futuralle ja totesin sen myös ratsastaessa ihan mahtavaksi! Pystyin istumaan hyvin ja suorassa. Hypyissäkin olo tuntuu tämän uuden satulan kanssa huomattavasti varmemmalta ja pystyn etenkin alastuloissa mukautumaan paremmin hevosen liikkeeseen. Mahtava ostos, vaikka hinta vähän kirpaisikin! Satula on kuitenkin sellainen asia, jonka laadusta ja sopivuudesta en enää halua tinkiä. Satulan sopivuus nimittäin vaikuttaa yllättävän kokonaisvaltaisesti sekä hevosen että ratsastajan suoritukseen.




Viime sunnuntaina hevoset pääsivät laitumelle ja Futura on ollut ihan kamala kiljukaula aina kun olen julmasti hakenut raukan pois laumasta ratsastusta varten... Meidän tallille tuli kolme uutta hevosta laidunkauden ajaksi. Kahta niistä Futura ei päästä laumaan mukaan ollenkaan, koska niillä on ötökkäloimet päällä ja ilmeisesti Futuran mielestä ovat niin outoja ja pelottavia, ettei niitä kannata laskea lähellekään. Arvatkaapa vain, kuka otti heti alusta alkaen johtajan roolin laumassa. On tuo kyllä sellainen itsevaltias! Onneksi laitumella on sentään kahdeksan hehtaaria tilaa, joten pakoon pääsee kyllä. Futura oli tiputtanut molemmat etukenkänsä jo kahden päivän laitumella oleilun jälkeen. Aion nyt katsoa viikon tai pari, miltä kaviot näyttävät ja miettiä voisiko Futura olla jonkin aikaa ilman niitä kenkiä. Kavioiden kunto kyllä muuten sen varmasti kestää, mutta Futuran jalka-asennot eivät välttämättä ole pidemmän päälle tarpeeksi hyvät kengättömyyttä ajatellen.

Koulutuntien myötä olen alkanut saada Futuraan paremmin otetta ja se jopa ajoittain lyhenee aika kivasti varsinkin ravissa, kun ajattelen esimerkiksi ympyrällä ratsastaessani, että hieman väistätän takaosaa ulos päin. Alla olevista kuvista tämän huomaa hyvin. Oma jalka seikkailee tuolla takana juuri siksi, että pyydän sisäpohkeella Futuraa hieman väistämään. Ei kauhean kauniin näköistä istuntani osalta. Estejalustimilla oli muuten vähän vaikea saada kantapäitä pysymään alhaalla tuossa tilanteessa. Kuvat on otettu siltä kerralta, kun ensimmäistä kertaa läpiratsastin Futuran laitumelle laskun jälkeen ja samalla tuo oli myös ensimmäinen hyppykerta uudella satulalla.




Laukkakuvat eivät jostain syystä oikein onnistuneet, vaikka Futura laukkasi aika kivasti. Jotenkin kaikki olivat vähän huonosta askelvaiheesta, Ravikuvissa sen sijaan näkyy mielestäni hyvin Futuran kehitys ja se, miten ryhtiä on tullut lisää. Futura myös malttaa ravata hiukan hitaammin ja käyttää paremmin selkäänsä liikkuessaan. Olisi ollut kiva saada enemmän videoitakin tältä ratsastuskerralta, mutta koska kamerastani oli päivän aikana kuvaillessani loppunut akku, jouduimme lataamaan sitä siihen asti, kunnes aloimme hyppäämään. Hyppäsimme vain yhtä sarjaa ja tarkoitus oli pelkästään kokeilla miten tuo touhu uudella satulalla sujuu.


Meille on tullut Futuran kanssa pienimuotoinen rimakauhu hyppäämistä kohtaan. En olisi koskaan uskonut niin käyvän, sillä molemmat olemme aina nauttineet hyppäämisestä älyttömästi ja itsekin olen ollut aina melkoinen hurjapää. Hyppäsimmehän me vielä kolmisen vuotta sitten ihan kepeästi yli 130cm esteitä tehtävien seassa ja se oli meille ihan arkista puuhaa. Sitten estesatulani kävi epäsopivaksi ja sen jälkeen olen hypännyt vain yleissatuloilla. Lisäksi hyppytaukoja on tullut enemmän - aluksi huonon kentän ja Futuran sairastelun takia ja sitten tietysti viime talvena hyppääminen ja ratsastus ylipäätään jäi todella vähiin, koska missään ei huonojen kelien takia oikein pystynyt kunnolla ratsastamaan. Kun taukoja on ollut, olemme pysytelleet melko matalissa estekorkeuksissa ja aloittaneet melkein joka kerta hyppäämisen "alusta". 

Futura on aina ollut sellainen, että kieltää kyllä heti, jos ratsastaja on vähänkään epävarma. Minulle on taukojen myötä ilmeisesti iskenyt epävarmuus ja Futura on alkanut kiellellä rajusti lähes joka hyppykerralla - yleensä sarjan B-osalle. Kieltoja tuli tälläkin kertaa kaksi, vaikka este oli hädin tuskin metrin korkuinen. Kieltojen jälkeen heti laskimme estettä reilusti. Muutaman hallitun ylityksen jälkeen sitä kuitenkin taas nostettiin varovasti ja vähitellen. Kun olimme ylittäneet sarjan kerran siten, että B-osa oli metrin korkuinen, hyppäsin heti alas selästä ja kehuin Futuraa erittäin vuolaasti. Nyt täytyy lopettaa onnistumisiin, kehua niistä ihan hulluna ja varoa vaatimasta liikaa. Tuntuu tyhmältä, että vielä vähän aikaa sitten hyppäsimme kepeästi yli metrin ratoja, mutta nyt jo yksi sarja tuntuu hankalalta.

Uskon, että uusi tukevampi satula antaa minulle lisää itsevarmuutta esteillä ja toivottavasti Futurakin samalla rohkaistuu, jotta pääsemme taas nauttimaan hyppäämisestä entiseen malliin. Tietysti ymmärrän, että Futurallekin alkaa jo tulla sen verran ikää, että parhaat hyppyvuotemme voivat hyvinkin olla jo takana päin. Katsotaan nyt, mitä kesän aikana saadaan tälle rimakauhulle tehtyä. Ei meillä ainakaan ole kiire mihinkään, joten rakennetaan hyppyrutiinia ihan rauhassa. Joillekin se on varmaan ihan normaalia, että tulee kaksi kieltoa hyppykerran aikana, mutta Futuran kanssa meillä on lähes aina sujunut hyppääminen niin varmalla otteella, että kaksi kieltoa tuntuu tosi paljolta - etenkin kun se tapahtuu nykyään lähes jokaisella hyppykerralla. Yksi kerta taisi olla tuossa välissä sellainen, ettei kieltoja tullut ollenkaan.


Kuvista kiitos Millalle!

Nyt on kyllä pakko mennä nukkumaan, jotta jaksan huomenna taas hoitaa työni kunnialla. Sain juuri ihania kuvia laitumelle laskusta sekä kaulanaruiluistamme viime lauantailta, joten palailen niiden merkeissä sitten kun pääsen taas omalle koneelleni! :)

lauantai 23. toukokuuta 2015

Hevosen palkitsemisesta

Luin Jaana Pohjolan Eläinkoulutusblogista tämän ajatuksia herättävän kirjoituksen ja päätin heti kirjoittaa postauksen aiheeseen liittyen. Minulta on nimittäin monesti kysytty, miksi palkitsen Futuraa niin usein makupaloilla, joita annan kädestä. Usein mielletään, että herkkujen syöttäminen kädestä tekee hevosista ahneita porsaita, jotka lakkaavat kunnioittamasta ihmisen omaa tilaa, tuuppivat jatkuvasti turvallaan tai luimivat ja jopa näykkivät saadakseen lisää herkkuja. Ajatellaan, että jos hevosta palkitsee kädestä syötetyillä nameilla, hevonen alkaa pitää ihmistä vain karkkiautomaattina, eikä tällöin hevoselta ansaittu kiintymys ole aitoa.

Itse olen aina pitänyt esimerkiksi porkkananpalalla tai kuivalla leivällä palkitsemisen heti äänellä kehumisen tai taputuksen/rapsutuksen jälkeen helpoimpana ja yksinkertaisimpana tapana kehua ja palkita hevosta hyvästä suorituksesta. En syötä hevoselle herkkuja huvikseen, vaan palkkiona silloin kun se tekee oikein. Futuralle esimerkiksi selkäännousu on ollut aina epämieluisa asia, jossa se aiemmin jatkuvasti pyrki liikkumaan, pyörimään, lähtemään vauhdilla kävelemään eteenpäin ennen kuin pääsin edes kunnolla kyytiin ja joskus etenkin vieraita ratsastajia varoitteli jopa nostelemalla takajalkojaan tai potkimalla taakse päin. Kaikki selkäännousuongelmat katosivat, kun aloin pitää taskussani leivänpalaa, jonka ojennan Futuralle aina kun olen päässyt selkään. Se oppi nopeasti, että saa herkun, kun seisoo kiltisti paikallaan selkäännousussa. 

©Suvililja.net
Vaikka mitään ongelmia ei enää ole selkäännousussa aikoihin ollut, annan herkun silti. Futura on tottunut siihen ja katsoo minua "pettyneenä", jos herkkua ei tule. Jos joskus on kuitenkin sattunut niin, että herkku on unohtunut taskusta tai esim. tippunut maahan, Futura käyttäytyy siitä huolimatta asiallisesti. Se ihmettelee, miksei palkkiota tule, kun "aina ennenkin on tullut". Nopeasti asia kuitenkin unohtuu, eikä tilanteessa kehity mitään ongelmaa siksi, että namia ei ollutkaan taskussa. 

Futura toki joskus saattaa kerjätä herkkuja,  mutta se tekee sen hyvin hienovaraisesti. Tuijottaa vain kosteilla silmillään, venyttää hieman turpaa minua kohti ja koko pää tärisee, kun se odottaa malttamattomana. Jokus jopa melkein koko hevonen tärisee innosta, mutta koskaan se ei ole luimistellut tai alkanut vaatia herkkuja röyhkeästi. Siksi uskallan palkita Futuran suoraan kädestä annetuilla makupaloilla.

Itse asiassa olen toiminut samoin kaikkien minulla aiemmin olleiden hevosten ja ponien kanssa. Yhdenkään kanssa herkuilla palkitseminen ei ole aiheuttanut epätoivottua käytöstä tai ongelmia. Varmasti on olemassa myös läpeensä ahneita hevosia, jotka ovat valmiita vaikka tallomaan ihmisen jalkoihinsa saadakseen ruokaa ja niiden kanssa pitääkin olla varovaisempi. Uskon kuitenkin, että jos hevonen on muuten johdonmukaisesti käsitelty ja yhteistyö ihmisen kanssa toimii, makupalojen kädestä antamisen ei pitäisi vaikuttaa hevosen käytökseen ja käsiteltävyyteen negatiivisesti. 

Selkäännousun lisäksi palkitsen Futuran siitä, jos se tulee luokseni pyydettäessä esimerkiksi tarhassa, laitumella tai kentällä vapaana ollessaan.Viime aikoina olen alkanut palkita Futuraa myös siitä, jos se seisoo nätisti kiristäessäni satulavyötä, sillä sekin on asia, josta Futura ei oikein tykkää ja saattaa satuloidessa hieman luimistella tai nostella jalkojaan. Haluan, että Futuralle jää yhdessä tehdyistä asioista mahdollisimman positiivinen kokemus ja olen huomannut, että palkitseminen lisää huomattavasti sen motivaatiota ja vahvistaa toivottua käytöstä tietyissä tilanteissa. Mielestäni hevonen saa kyllä ilmaista itseään, jos jokin asia ei sitä miellytä. Silloin on kuitenkin minulla mietinnän paikka - mitä voisin tehdä toisin, jotta tämä asia olisi jatkossa Futuralle miellyttävämpi? Tottakai palkitsen Futuraa myös muilla tavoin kuin herkuilla, esimerkiksi kehun sitä paljon äänellä. Myös paineen poistaminen, rapsutus, taputus, tms toimivat kehuina ja palkintoina hevoselle.


Jos ratsastaessa joku asia on tosi hankala ja joudun yrittämään pitkään ennen kuin onnistuminen tapahtuu, hyppään usein alas selästä välittömästi kun Futura tekee oikein, kehun sitä ja kävelytän loppukäynnit maasta käsin. Kun lopetan vaatimisen välittömästi Futuran suoritettua pyytämäni asian, seuraavalla ratsastuskerralla se yleensä toimii jo alusta lähtien paremmin muistaessaan, että viimeksi tietynlaisella suorituksella ansaitsi heti ruhtinaalliset kiitokset.

Mielestäni hevosenomistajan velvollisuuksiin kuuluu miettiä ratkaisuja ongelmiin ja tehdä yhteisestä harrastuksesta hevoselle mahdollisimman hauskaa ja mielekästä. Itsekkäästihän me ihmiset olemme hevosia kouluttaneet ja valjastaneet ne tekemään sitä mitä me haluamme. Vähintä, mitä ihminen voi näiden upeiden eläinten hyväksi tehdä, on tarjota vastineeksi mahdollisimman stressitön ja miellyttävä ympäristö, jossa hevonen saa myös toteuttaa lajityypillistä käyttäytymistään. Lisäksi ihmisen ja hevosen yhteinen tekeminen pitäisi pystyä toteuttamaan hevosta kohtaan mahdollisimman reilulla ja motivoivalla tavalla. 

©Suvililja.net
Tänään koin ihanan rapsutteluhetken Futuran kanssa. Kun vein Futuran ratsastuksen jälkeen tarhaan, se ei kävellytkään heinäkasalle, vaan jäi vapaana viereeni portille odottamaan rapsutuksia. Rapsutin Futuraa joka puolelta oikein antaumuksella ja välillä se myös näytti itse minulle kohtia, joista halusi minun rapsuttavan. Futura nautiskeli huuli pitkällä ja oikein venytteli, kun rapsutus tuntui niin mukavalta. Lopulta se otti minut melkeinpä kunnon haliotteeseen. Minä halasin Futuraa ja rapsuttelin samalla - ja Futura rapsutteli minua takaisin. Nätisti, ei hampailla vaan kiltisti huulilla. Se selvästi tietää, etten ole toinen hevonen, mutta pitää minua silti ystävänään. 

Olen todella otettu, kun saan olla tuon upean eläimen ystävä, sillä olen kuullut, että hevoset solmivat vain muutamia läheisiä ystävyyssuhteita elämänsä aikana - yleensä tietenkin toisten hevosten kanssa. Futura ei yleensä ystävysty läheisesti edes muiden hevosten kanssa, eikä mielellään hakeudu kovin läheiseen kontaktiin niiden kanssa. Futura rapsuttelemassa hevoskaveriaan on hyvin harvinainen näky, joten siksi olen todella otettu siitä, että se on kuitenkin valinnut minut ystäväkseen. Vaikka olen palkinnut Futuraa herkuilla ja antanut niitä kädestä, se ei selvästikään pidä minua vain karkkiautomaattina.