23 toukokuuta 2016

Futuran oudot päähänpistot osa 40930

Ehkä täältä blogistakin on joskus ilmennyt, että Futuralla on toisinaan hieman erikoisia päähänpistoja. Harvemmin niistä kaikista tulee tänne blogiin kirjoitettua, mutta mun kaverit saavat lähes viikoittain ja joskus useita kertoja viikossa lukea Facebook-päivityksiäni tai kuunnella kertomuksiani siitä, kun Futura "taas vähän lähti". Viime viikolla tuli vedettyä maastossa ilman satulaa iloista köyryselkäpukkilaukkaa vauhdilla kuusenoksaa päin. Silmääni taisi tulla pieni naarmu, koska lievä kipu ja roskan tunne silmässä jatkui loppupäivän, mutta lääkärireissua ei sentään tullut. Samaa sarjaa ovat viime kevättalvella kukkaisheppatyttökuvia ottaessamme tapahtunut pukkilaukkakohtaus ja jo aikaisemmin talvella äkkijarrutukseen johtanut käsistä riistäytyminen pellolla. 

Futuran luonteessa mielenkiintoista on se, että yhtenä päivänä tyyppi voi olla melkein pystyynkuollut, superkiltti ja rauhallinen kaikin puolin. Jonain toisena päivänä meno voi olla niin villiä, että saan roikkua kyydissä kaikin voimin. Futurahan ei mitenkään rajusti pukittele, eikä yritä heittää minua tahallaan selästään. Se on vain yksinkertaisesti toisinaan niin mahdottoman iloinen ja innoissaan, ettei meinaa pysyä nahoissaan. Kun se saa hetken purkaa energiaansa, kaikki sujuu taas moitteettomasti. Yritän vain itse pysyä mukana menossa ja kun hevonen on taas hallinnassa, yritän saada sen keskittymään työntekoon ja kanavoitua energian muihin asioihin, kuin holtittomaan ilakointiin. Kun ylimääräinen energia on purkautunut, tämä onnistuu yleensä hienosti. Ratsastaessa mulle ei ole mikään ongelma pysyä menossa mukana (olen tippunut viimeksi yli vuosi sitten), mutta en ole vielä keksinyt, miten tällainen noin 45 kg painava rääpäle pystyisi voittamaan kärryiltä käsin vetokilpailun vajaat 500 kg painavan Futuran kanssa... :D
 

Eilen pääsimme taas kärryttelemään parin viikon tauon jälkeen ja tuo tauko oli ilmeisesti Futuran mielestä liian pitkä. Ensimmäisellä ajokerralla Futura oli vähän varovaisen oloinen ja sitä sai jopa aluksi vähän pyytää eteen. Kyllä se sitten radalla selvästi innostuikin, mutta pysyi kuitenkin hyvin hallinnassa lähes koko ajan. Ongelmana oli ennemmin pieni kiemurtelu, kuin liian kova vauhti. Kerran jouduin hieman pyytämään Outilta apua, kun Futura ei heti vastannut pidätteisiin, mutta pääosin Futura kuunteli pidätteitä erinomaisesti. Nyt oli aivan toinen meininki. Tällä kertaa minulla oli kyytiläisenä Futuran hoitaja Miki. Heti kun pääsimme kärryille, Futuran korvat olivat varsin terhakkaasti pystyssä ja käynti oli määrätietoista marssimista. Radalla Futura lähti heti ravaamaan sellaista vauhtia, että huomasin sen olevan aika tosissaan. Yritin jarrutella, mutta eihän se mitään kuunnellut ja karkasi laukalle. Futura on kuulemma ollut aina kärryiltä erittäin ravivarma, enkä olisi edellisen ajokerran perusteellakaan ikinä uskonut, että se lähtisi kärryjen edessä laukkaamaan. Niin sitä vaan mentiin villisti kärryt perässä, kuin laukkahevonen konsanaan, pitkänä ja matalana. Samanlaista vauhtia kuin selästäkin ollaan radalla laukatessa menty.

Miki oli juuri kuvaamassa videota kärryiltä käsin, kun riistäytyminen tapahtui ja tajusi onneksi heti laittaa kameran pois ja takertua kärryihin kaksin käsin. Mulla oli jo heti ensimmäisessä kaarteessa sellainen olo, että tipun kohta kärryiltä. Futura nimittäin "haukkasi" kaarteet sillä tavalla, kuin kärryjä ei olisi ollut perässä ollenkaan. Siinä sitten mentiin kiitolaukkaa 1,5 kierrosta. Kierroksen jälkeen mulla alkoi käsivoimat loppumaan ja tyrkkäsin kylmän viileästi toisen ohjan Mikille sanoen: "Vedä sä tästä". Molemmat roikuttiin sitten omissa ohjissamme kaksin käsin ja puolen kierroksen jälkeen Futura vihdoin hidasti, lopulta ihan käyntiin asti. Huh, oli kyllä aika hyvä adrenaliiniannos sunnuntaiaamuun. Sillä jaksaa varmaan vielä tämänkin viikon!





Riehaantumisen jälkeen en enää päästänyt Futuraa ravaamaan kovempaa, vaan päätin tehdä hieman siirtymisiä. Ravasimme vain lyhyitä, alle puolen kierroksen pätkiä kerrallaan ja pyrin pitämään vauhdin todella maltillisena. Kun Futura oli jo "saanut" paahtaa hetken täysillä, se rentoutui onneksi melko nopeasti. Huvitti, kun Futura sipsutteli nättiä ravia kaula kaarella. Heti kun mukana ei ollut ketään ravi-ihmistä katsomassa meidän perään, koko homma meni nähtävästi ihan villiksi. Viimeksikin ajoin itse lähes koko ajan, enkä mielestäni tehnyt nyt mitään eri tavalla, paitsi pyrin pitämään paremman tuntuman, kun viimeksi ohjaamisessa ja tuntuman kanssa oli ongelmia. Ohjaus ainakin toimi paremmin tällä kertaa, mutta tuon riehaantumisen olisi kyllä Futura voinut jättää väliin! On mulla ainakin nimensä veroinen hevonen - tulevaisuuden toivo, josta ei bensa lopu koskaan kesken! Jos Futura olisi vielä ravikäytössä, se voisi hyvin mainostaa Nesteen Futura-bensiiniä. :D


Kuvissa en kuitenkaan tällä kertaa nähnyt ravihevosta, vaan komean valjakkohevosen. Siellä vaan kaula kaarella sipsuteltiin, eikä ravivarmuudestakaan ollut enää tietoa! Onneksi tämä meidän touhu on ihan puskailua ja harrastelua, joten Futura saa minun puolestani kulkea kärryjenkin edessä pikkusievästi. On se ainakin parempi vaihtoehto, kuin holtiton kiitolaukka tai hallitsematon ravi. Tulipahan nyt kertaheitolla selväksi, että vielä toistaiseksi meidän on hyvä pysytellä tuossa radalla, kun siinä ei ainakaan lopu latu kesken, jos Futura päättää ottaa vähän omia spurtteja. Myöskään ilman kaveria en aio lähteä kärryttelemään, eli aion pitää jokaisella ajokerralla avustajan mukana kärryissä ainakin siihen saakka, kunnes Futura on rauhoittunut. Nyt uskalsin lopuksi ajaa pari kierrosta yksin, kun Futura oli jo muutaman kierroksen kulkenut rauhassa ja vastannut pidätteisiin hyvin. Kävimme vielä loppukäynneillä tielläkin, mutta käyntiä reippaampi vauhti säästetään vielä tässä vaiheessa tuonne raviradalle. Harmi, että sinne pääsee vain sunnuntaisin, niin tulee aina vähän taukoa harjoitteluun, mikä tietysti lisää Futuran yli-innokkuutta... :D




Videon toisessa klipissä näkyy tilanne, jossa Futura karkaa laukalle. Muutama kaveri on mulle viime aikoina päivitellyt Futuran arvaamattomuutta ja sanonut, että Futura on kaikessa outoudessaan ja äkkinäisyydessään joskus tosi pelottava, vaikka perusluonteeltaan onkin kiltti. Mulle Futuran päähänpistot ovat olleet säännöllistä hupia ja ihmetystä jo yli 8 vuoden ajan. Onhan tässä usein tullut mietittyä, mitä kaikenlaista tuollaisen hevosen kanssa voisi oikeasti sattua, jos ei osaisi tietyissä tilanteissa tarrautua kiinni tai pitää päätä kylmänä. Tiedostan hyvin, että Futurassa olisi potentiaalia olla oikeasti vaarallinen, mutta itse en osaa sitä koskaan pelätä. Jotenkin ollaan ihan samanlaisia Futuran kanssa; ihan mahdottoman iloisia milloin mistäkin pikkuasioista, jonka seurauksena sitten hieman turhankin riehakkaita ja holtittomia. Meillä on ihan omat jutut ja täytyy sanoa, että kyllä tuo hevonen on sitten niin rakas, vaikka onkin joskus ihan pösilö! ♥ Eilisen jäljiltä mulla on käsi- ja selkälihakset niin kipeinä, että hädin tuskin pystyn liikkumaan. No tänään sitten jotain rennompaa touhua, vaikka kaulanaruilua. 

Tyytyväinen höppänä ♥




Lue koko postaus »

20 toukokuuta 2016

Rohkeasti kiusaamista ja sen esiasteita vastaan

Mun on nyt pakko kirjoittaa tärkeästä asiasta, josta myös ystäväni Laura kirjoitti postauksen viime yönä - nimittäin kiusaamisen edistäminen Facebookin ja WhatsAppin keskusteluryhmissä. Mun mielestä tämä on niin tärkeä ja ajankohtainen ongelma, että ansaitsee mahdollisimman paljon näkyvyyttä. Viime aikoina on uutisoitu paljon siitä, kuinka yleistä tuollainen menettely on lasten ja teini-ikäisten kesken, mutta on valitettavasti tullut huomattua, että kyllä aikuisetkin sen osaavat. Laura kertoi minulle toissapäivänä surullisena, että oli saanut tietää joutuneensa pilkan ja arvostelun kohteeksi eräässä WhatsApp-ryhmässä ja vaikka kyse olikin yksityisestä keskustelusta, jonka ei alun perin ollut tarkoitus päätyä keskustelun aiheena olevan korviin, tulin silti aivan suunnattoman vihaiseksi.


Oli kurjaa nähdä, kuinka surulliseksi tieto asiasta ystäväni sai ja hieman järkytti myös se, että itsekin tunnen päällisin puolin osan keskusteluun osallistuneista, enkä olisi uskonut heidän alentuvan sellaiseen. Käsittääkseni tuohon keskusteluun osallistuneet olivat täysi-ikäisiä, mutta sen enempää en asioista tarkemmin tietämättä pureudu sen sisältöön tai osallistuneisiin ihmisiin. Laura on onneksi nyt saanut selvitettyä asiaa heidän kanssaan. 

Itsekin otin yhteyttä erääseen Lauran arvosteluun osallistuneista tyypeistä, joka on minulle tuttu. Sanoin hänelle suoraan, ettei tuollainen toisten arvostelu ja haukkuminen ole mielestäni oikein, eikä minua tasan tarkkaan kiinnosta olla tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa, jotka kyseistä toimintaa harrastavat. Jos kuulen, että vastaavanlainen toiminta vielä minulle tuttujen henkilöiden toimesta jatkuu, en epäröi ryhtyä vastatoimiin. Minulla ei ole mitään menetettävää, sillä en edes halua elämääni ihmisiä, joiden mielestä pahan puhuminen selän takana on ihan ok tai mikä pahempaa - jopa hauskaa.

Joku saattaa nyt ihmetellä, miksi "yksityisesti" ei saisi keskustella ihan mistä tahansa. Mielestäni Facebookin tai WhatsAppin keskusteluryhmässä käytyjä keskusteluja ei voi mitenkään kutsua yksityisiksi. Eri asia on keskinäinen paskanjauhanta ihan silmästä silmään katsoen kavereiden kanssa  kahvikuppi kädessä tai ilman. Suullisesti käyty keskustelu voi toki olla yhtä törkeää ja inhottavaa, kuin keskusteluryhmien lätinät, mutta keskusteluryhmien kautta käyty keskustelu saattaa aina lähteä jonkun keskustelua seuraavan toimesta leviämään esimerkiksi screenshotteina, jotka sitten yleensä päätyvät myös keskustelun kohteena olleen henkilön nähtäviksi. 
 



Hyvin äkkiä netin kautta käyty keskustelu leviää ja saa valtavat mittasuhteet täyttäen kirkkaasti kiusaamisen tunnusmerkit, vaikkei se olisikaan keskustelun alkuperäinen tarkoitus. Ei ehkä voi sanoa, että Facebookin tai WhatsAppin keskusteluryhmissä varsinaisesti kiusattaisiin, vaan ennemminkin niissä lietsotaan vihaa, inhoa, pelkoa tai katkeruutta jotain henkilöä kohtaan, yritetään saada useampi henkilö leikkiin mukaan ja siten valmistellaan ja edistetään kiusaamiseen ryhtymistä tai sen jatkamista.

Muutamia kertoja minutkin on lisätty mukaan johonkin hevosihmisten tai bloggaajien keskusteluryhmiin, joilla ei ole ollut yleisen jutustelun lisäksi mitään selkeää tarkoitusta tai päämäärää. Yleensä poistun sellaisista keskusteluista heti tai ainakin vaimennan ne, sillä en jaksa seurata ryhmäkeskusteluja kovin kauaa. Mulla ei ole aikaa päivystää koneen tai puhelimen ääressä seuraamassa aiheesta toiseen poukkoilevaa keskustelua. Joskus vuosi sitten viihdyin yhdessä keskusteluryhmässä vähän pidempään ja jossain vaiheessa huomasin, että keskustelu alkoi kääntyä erään keskusteluryhmän ulkopuolisen bloggaajan arvosteluun ja haukkumiseen. 

Ilmoitin välittömästi, että minua ei kiinnosta lukea sellaista tekstiä, että toisen haukkuminen oli todella ilkeää ja pyysin myös arvostelleita henkilöitä lopettamaan sen. Haukkuminen loppuikin siltä erää, mutta luultavasti sitä on jatkettu vielä myöhemmin, sillä jossain vaiheessa lähdin pois kyseisestä keskustelusta. Aivan varmasti vastaavia keskusteluryhmiä on ilmaantunut lisääkin, enkä todellakaan ihmettelisi, jos minuakin jossain niistä arvosteltaisiin. Itse yritän parhaani mukaan pysyä poissa keskusteluryhmistä, ellei ryhmä ole jonkin tapahtuman suunnittelun kannalta oleellinen.

Mulla on ollut aina se tyyli, että sanon asiani suoraan ja rehellisesti. Jos puhun jostain henkilöstä "selän takana", tekstin on pysyttävä sellaisena, että pystyisin sanomaan sen kyseiselle ihmiselle myös päin naamaa - ja usein vielä sanonkin. Olen joutunut elämässäni todella usein hankaluuksiin nimenomaan siksi, että olen rehellinen ja oikeudenmukainen. En epäröi puolustaa itseäni, enkä muita. Voin puolustaa vaikka tuntematonta, mutta tottakai puolustan suuremmalla raivolla läheisiäni ja ystäviäni.

Joskus ala-asteella olen itsekin tehnyt tyhmyyksiä ja ollut mukana jonkun kiusaamisessa ymmärtämättä asiaa sen tarkemmin, mutta teininä kyllä jo ymmärsin, kuinka väärin kiusaaminen on. 14-vuotiaana rippileirin lopussa mulla meni hermot ja puolustin paria tyttöä, jotka olivat joutuneet koko leirin ajan kiusatuiksi. Menin väliin, kun yksi "koviksista" retuutti sammakkoa ja samalla ilmoitin, mitä mieltä olin siitä, kuinka kiusaajaporukka noita kahta tyttöä ja sammakkoparkaa kohteli. Sain monen kiusaajan vihat niskaani, mutta ainakin tiesin itse tehneeni oikein, vaikkei siitä tainnut silloin kovin paljon apua ollakaan. Nyt vanhempana osaan olla jo rakentavampi ja puuttua kohtaamiini vääryyksiin tehokkaammin, jolloin olen huomannut puuttumisesta oikeasti olleen apua monissa tilanteissa.

Ymmärrän todella hyvin, että kaikki eivät uskalla lähteä puolustuskannalle. Moni ihminen haluaa luonnostaan karttaa kaikenlaisia konflikteja. En itsekään pidä riitelystä yhtään, mutta jos huomaan epäoikeudenmukaisuutta tapahtuvan, en epäröi mennä väliin. Tiedän, että ystäväni arvostavat tätä ominaisuutta minussa ja uskon, että moni heistä voisi tehdä saman myös minulle. Mielestäni jokaisen kannattaisi miettiä, miten voisi omalta osaltaan ehkäistä noita inhottavia juorukeskusteluja.

Jos ei uskalla suoraan puolustaa haukkumisen kohdetta, ihan hyvä vaihtoehto on myös yksinkertaisesti poistua keskustelusta ja vältellä ihmisiä, jotka vaikuttavat olevan tuollaisten keskustelujen "pääjehuja". Itse olen ottanut sen linjan, etten juurikaan ole tekemisissä sellaisten ihmisten kanssa, joiden tiedän puhuvan muista säännöllisesti pahaa. 

Olen huomannut, että selän takana juoruilevat ihmiset ovat yleensä selkäänpuukottajia, jotka loppupeleissä juoruilevat ja puhuvat pahaa vähän kaikista vuorotellen ja ristiin. Jotkut kertovat jopa keksittyjä juttuja, jotta saisivat soppaa oikein kunnolla hämmennettyä. Uskon, että sellainen käytös johtuu pohjimmiltaan huonosta itseluottamuksesta. Kun ei ehkä osaa hallita omaa elämäänsä tai ole tyytyväinen itseensä, syntyy joillekin tarve hallita kaikkea muuta ja käyttää muita ihmisiä pelinappuloinaan.

Miksi tukea epävarmojen ja ikävystyneinä juoruilemalla aikaa tappavien ihmisten ilkeää piirileikkiä osallistumalla naureskeluun tai hyväksymällä hiljaa sen, minkä tietää itse sisimmässään olevan väärin? Onko teillä ideoita, kuinka tätä asiaa voitaisiin yrittää saada kuriin? Entä omakohtaisia kokemuksia näistä petollisista keskusteluista, joko kiusaamisen kohteena, sivusta seuraajana tai jopa kiusaajana? 

Kommentoikaa rohkeasti, levittäkää sanaa eteen päin ja käykää ihmeessä lukemassa myös Lauran postaus tai kirjoittakaa vaikka oma! Mielestäni tämän asian suhteen olisi syytä oikeasti kampanjoida ja tehdä töitä. Kun asettuu rohkeasti kiusaamista ja kaikkea siihen liittyvää vastaan, tekee silloin varmasti jonkun ihmisen päivästä edes hiukan aurinkoisemman tai saattaa jopa pelastaa toisen ihmisen loppuelämän.


P.S. Kuvituksena toissapäiväisiä estekuvia. Tarkempi hyppykerran analysointi sai nyt jäädä tämän mielestäni tärkeämmän aiheen vuoksi, mutta sen verran sanon, että Futura oli hieno! ♥









Lue koko postaus »

17 toukokuuta 2016

Siedätyshoitoa ja voikukkariemua

Blogi ei ole suinkaan unohtunut, vaikka edellisestä postauksesta on jo aikaa. Viime viikolla meillä oli hauskat kuvaussessiot yhden Ruotsissa asuvan kaverini kanssa, kun hän tuli pitkästä aikaa Suomeen vähän pidemmälle vierailulle ja tarjoutui talliseuraksi ja kuvaamaan. Kuvia en tosin heti saanut itselleni, sillä kaveri jatkoi vielä Suomen reissuaan ja pääsee kotiinsa käsittelemään kuvia vasta tällä viikolla. En melkein malta odottaa, että saan ne kuvat käsiini, nimittäin kyseinen kaveri on aika poikkeuksellisen taitava räpsimään mielettömän upeita kuvia hevosista ja muista eläimistä. On aina ihan huippukivaa saada eri kuvaajia mukaan tallille, nimittäin jokaisella on omanlaisensa näkemykset ja kuvaustaidot. Olisi tylsää, jos kuvat olisivat aina saman tyypin ottamia ja tyyliltään samanlaisia. Joku hyvä kuvaaja voi tietysti osata ottaa paljon erilaisia kuvia, mutta silti tykkään itse vaihtelusta ja siitä, että minulla on mahdollisuus saada hyvin erilaisia kuvaajia mukaan tallille.


Viime viikolla pääsimme ensimmäistä kertaa Futuran kanssa hyppäämään meidän tämän kevään korkeimman esteradatamme rauhallisesti, onnistuneesti ja hyvillä lähestymisillä. Siitä ratsastuskerrasta sain lähinnä videoita ja yhden kuvan ja onnistuneimman ratavideon ehdin jo aiemmin viskata Facebookin puolelle. Olisi tehnyt mieli hehkuttaa hyvin sujuneesta hyppykerrasta blogiinkin, mutta aika ei ole yksinkertaisesti riittänyt. Ehkä julkaisen videon vielä täälläkin myöhemmin. Vapaa viikonloppukin meni poikaystäväni kanssa 2-vuotispäiväämme juhlistaessa ja vaikka blogi on käynyt kymmeniä kertoja mielessä, muut asiat ovat vain menneet edelle. 




Oikeastaan olen tosi tyytyväinen siitä, että voin nyt rennosti kirjoitella vähän harvemmin ja osaan ottaa bloggaamisen rennosti, eikä ole enää sellaista pakkoa päästä jakamaan jokaista asiaa tänne blogiin. En edes tajua, miten pystyin joskus muutama vuosi sitten kirjoittamaan tänne lähes päivittäin! Toki tallimatka oli silloin reilusti lyhyempi ja muutenkin ylimääräistä aikaa oli enemmän, mutta siitä huolimatta ihmetyttää, kuinka paljon aikaa olen oikeasti tähän blogiin joskus uhrannut. Nyt bloggaaminen on lähinnä vapaapäivien herkkua.


Halusin tänään tehdä Futuran kanssa jotain vähän erilaista ja päädyin totuttamaan sitä kapeasta välistä kulkemiseen. Futura on aina jännittänyt kapeita kohtia ja muutenkin se aina kauhistelee, jos jokin tavara vaihtaa paikkaa tai muuten vain ympäristö näyttää jotenkin muuttuneen. Siksi tällaiset harjoitukset tekisivät varmasti hyvää ihan säännöllisestikin tehtyinä. Toki maastossakin tulee aina jänniä paikkoja ja erikoisia tilanteita eteen, mutta kentällä tehtynä tällainen tehtävä oli kivaa vaihtelua. Laitoin kentälle pari puomia, joista toinen piti ylittää kahden tötterön välistä. Tötteröihin laitoin juoksutusraipat pystyyn - ensin vain toiselle puolelle ja sitten toisellekin. Toisessa juoksutusraipassa oli kiinnitettynä myös pelokkeeksi tarkoitettu, tuulessa kammottavasti liehuva muovipussi. Myöhemmin lisäsin tehtävään myös pari leipälaatikkoa kapeammaksi kujaksi puomin eteen. Aluksi ylitettiin tehtävää ihan taluttaen. Se oli Futuran mielestä ihan ok, mutta kun kavensin väliä, se ei meinannut ensin uskaltaa tulla yli. 

"En varmana tule! Uskallatkin yrittää suostutella, toi pussi syö mut!"

"Okei, okei... Jos meen ihan hiljaa täältä reunasta ja sä huolehdit, ettei toi pussi hyökkää!"
"Ehkä tää on sittenkin ihan ok..."

Futura pohtii.

Luulen, että taluttaessa ylittäminen oli Futuran mielestä jännää myös siksi, että se varoo aina tuollaisissa tilanteissa kovasti astumasta päälleni. Vaikutti siltä, ettei Futura olisi halunnut tulla puomin yli perässäni, koska koki ettei mahtunut ylittämään sitä riittävän varovaisesti ja hyppäämättä päälleni ja jos menimme kapeasta kohdasta vierekkäin, se tuntui Futurasta liian ahtaalta. Hyviä ylityksiä kuitenkin saatiin ja uskalsin kokeilla samaa selästäkin. Selästä ylitykset sujuivat heti paremmin, eikä Futura kieltäytynyt kertaakaan menemästä puomin yli, vaikka väliä kavennettiin ja toinen raippa ja leipälaatikotkin lisättiin mukaan jossain vaiheessa. Tulimme tehtävää myös ravissa ja laukassa. Molemmat sujuivat muuten hyvin, mutta Futura innostui ottamaan muutaman turhankin suuren loikan ja otti aika paljon kierroksia jännästä tehtävästä, nimittäin veti taas muutaman kerran ylityksen jälkeen pään alas ja jatkoi matkaa selkä köyryssä poukkoillen.

"Ai nyt se on laittanut tohon toisellekin puolelle jonkun epäilyttävän kepukan. Mitähän tostakin nyt pitäis ajatella?"

"Jos mä tälleen tiivistän kaikki lihakset ja meen mahdollisimman nopeasti tästä välistä, niin selviin ehkä hengissä!"

"Noniin, täähän on hyvä tekniikka!"
Futuran hurjimuksellinen liikesarja alkamaisillaan tehtävän suorittamisen jälkeen. Kunnon pomppuja ei tallentunut kuviin...
...näitä asentoja sen sijaan sitäkin enemmän! :'D

Totuuden hetket käsillä!

JA NÄÄÄÄIN MATTI NYKÄNEN PONNISTAA JA LENTÄÄ PIIIITKÄLLEEEEEE!


Huvittaa toi mun asento, kun istun tuolla ihan kuin mitään ei olisi tapahtunut ja Futura näyttää siltä, että on tekemässä jotain ihan hirveän vaikeaa. :D

Loikat pienenivät lopuksi maltillisiksi myös ravi- ja laukkaylityksissä.
Lopuksi ylitimme tehtävän käynnissä ja pitkin ohjin. Tavoite saavutettu! :)
Tuollainen hieman kierroksia lisäävä, jännittävä tehtävä sai Futuran skarpiksi ja se tuntui ratsastaessa mukavan ryhdikkäältä, vaikka vauhtia olikin ajoittain hieman turhan paljon. Ja kyllä nyt on massaa tullut kivasti - jopa kaulaan, joka on ollut viime aikoina melkoisen ruipelo. Futura on päässyt jo laitumelle vähän harjoittelemaan syömistä, joten eiköhän sitä massaa ala tässä lähiviikkojen aikana kertymään ihan reilusti! :)



Hui kauhistus sentään, kun näitä onnistuneita kuvia tuli paljon - kiitos siitä hyvälle kuvaajalle Miinalle! Ehkä nyt sallitaan pieni kuvaähky, kun edellisestä postauksesta on kulunut sen verran aikaa. Lopuksi menin vielä kaulanarulla. Nyt olen ratsastellut kaulanarulla vähän enemmän ja se on sujunut paremmin. On ollut useampi kerta, jolloin meillä ei ole ollut Futuran kanssa juuri ollenkaan erimielisyyksiä siitä, mihin suuntaan mennään. Ajattelin, että nyt voisi alkaa vähitellen nostaa vaikeusastetta ja pyytää hieman täsmällisempiä asioita kaulanarunkin kanssa. Kun kentällä oli sopivasti puomi, se oli sopiva ensimmäinen askel tähän hommaan.





Kerran Futura meni suuntaa vaihtaessani puomin yli ikään kuin vahingossa ja siitä sitten keksin, että puomin yli täytyy päästä toisenkin kerran. Se ei kuitenkaan ollut ihan niin helposti sanottu kuin tehty. Futura päätti taas, että hänhän ei muuten puomille pyydettäessä mene. Muutama kierros siinä piti neuvotella, kunnes sain Futuran ohjattua puomille nätisti käynnissä. Se päätti kuitenkin ylittää puomin loikalla, mutta mitäpä pienistä. Pääasia, että yli päästiin! Hyppäsin heti alas kyydistä ja annoin porkkanaa. Ei auta kuin yrittää motivoida Futuraa pienin askelin. Tällaisissa asioissa taas huomaa, että se ei tasan tarkkaan tee minkäänlaista yhteistyötä ihmisen kanssa, jos ei oikeasti halua. Kaikki tekeminen täytyy siis yrittää pitää sellaisena, että Futura haluaa itsekin olla mukana ja suorittaa pyytämäni asiat myös omasta halustaan. Pakottamalla tuolta herkältä ja oman arvonsa tuntevalta otukselta ei saa yhtään mitään.




Ratsastuksen jälkeen riisuin heti Futuralta satulan ja kävelimme läheiselle pellolle, jossa se sai ahmia vihreää ruohoa hetken aikaa. Innostuin ihan älyttömästi yht'äkkiä pellolle putkahtaneista voikukista. Oli pakko käydä maahan makaamaan ja nauttimaan auringosta. Tuli siinä sitten ruutupaidassa pellolla makoillessani sellainen harvinaisen villiintynyt maalaispoikaolo. Kun kamerakin oli paikalla, piti ottaa muutama hölmö poseeraus ja käydä uimassa voikukkameressä. En ole mikään kukkafani sillä tavoin, että kaipaisin mieheltä kukkia lahjaksi tai pitäisin kukista kotona, mutta luonnonkukat suurissa määrin, sekä viljellyt kukkapellot saavat minut ihan villiksi! Aina tekisi mieli mennä sen valtavan kukkamäärän keskelle kierimään ja pomppimaan. En tiedä, olenko ainoa 28-vuotias maailmassa, joka nauttii edelleen kukissa kierimisestä, vesilätäköissä hyppimisestä ja lehtikasoista yhtä paljon kuin lapsenakin - ellei jopa enemmän. 



Yritin tehdä villin maalaispoikaposeerauksen


JEE, VOIKUKKIA!!!!


En halua järkyttää teitä enempää, mutta kerrottakoon, että mulla on koneella ainakin 10 erilaista kuvaa, joissa tuijotan tuota kukkaa erilainen ilme naamallani. Vaikka tämäkin on kamala, on olemassa vielä tuplasti kamalampiakin ilmeitä. Niitä saatatte nähdä joskus myöhemmin, jos saan jonkin mielenhäiriön ja erehdyn julkaisemaan niitä täällä :D



Mun on tehnyt jo pitkään mieli kirjoittaa postaus lapsenmielisyydestä. Monesti ihmiset, jotka eivät tunne minua henkilökohtaisesti, ovat kommenteissa sanoneet minua lapselliseksi. Kokonaista postausta en ole ainakaan vielä aiheesta lähtenyt kirjoittamaan, koska se voisi provosoida tietynlaisia lukijoita liikaa. Koen itse tosi omituisena sen, että ihmiset ovat niin hanakasti määrittelemässä joitain asioita lapsellisiksi ja sellaisiksi, joita aikuisten ei tulisi enää missään tapauksessa tehdä. Mun mielestä on ihan mieletön rikkaus pystyä olemaan lapsenmielinen ja onnistua löytämään iloa niinkin pienistä asioista, kuin kukista, lehtikasoista, metsän siimekseen viipeltävästä siilistä tai lumessa kierimisestä. Elämä on ainutkertainen, joten miksi turhaan jättää pois asioita, joista nauttii - vain siksi, että pitää nyt olla niin hirveän aikuinen? Itse henkilökohtaisesti aion vielä vanhana mummonakin harrastaa tätä ihan samaa kukista villiintymistä ja maassa kieriskelyä. Siinä vaiheessa, kun en enää itse pääse sieltä ylös, hommaan vaikka avustajan! Ihan siksi, että se on ihan sairaan kivaa. Kokeilkaa vaikka! :D

P.S. Kuka muuten huomasi tutut housut? 3-4 vuotta sitten mulla oli juuri tuollaiset ja koiran syötyä ne pilalle harmittelin asiaa täällä blogissa. Eräs ystävällinen lukija, jolla sattui olemaan samanlaiset ja saman kokoiset tarpeettomat pöksyt kaapissaan turhan panttina, lähetti ne mulle äskettäin! Oltiin puhuttu asiasta jo silloin muutama vuosi sitten, mutta jotenkin se unohtui ja nyt tämä tyyppi laittoi mulle sähköpostia ja kysyi, kelpaavatko housut edelleen. Wohoo, tottakai kelpasivat! Tosin mun pohkeet taitaa olla kaventuneet sen perusteella, että housut lörpöttävät polvista alas päin aika paljon. Mulla on selvästi pohkeet ja lantio ihan eri paria. Onneksi saappaiden kanssa housut näyttävät kuitenkin ihan hyviltä!
Lue koko postaus »